Tiedoston imurointi rapakon yli osoittautui uskomattoman hitaaksi. Ohjelmistopaketin koko oli 110 megatavua ja sen lataamiseen kului aikaa kaksi tuntia ja kolme minuuttia. Puoli kahdeksan aikaan illalla käynnistämäni imutus valmistui puoli kymmeneltä. Saatuani asennuspaketin koneelleni käynnistin asennuksen välittömästi. En ollut uskoa silmiäni, mutta taas minulle tarjoutui suomenkielinen ohjelmisto. Vaihdoin uudemman kerran käyttöjärjestelmän lokalisaatioasetukset ja tällä kertaa menin niin pitkälle, että vaihdoin myös itse järjestelmän eli system locale asetukset. Tämän vaihdoksen seurauksena olikin sitten pakollinen koneen uudelleenkäynnistys. Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen asennusohjelma alkoi vihdoin puhua englantia ja sain kuin sainkin viimein englanninkielisen skannausohjelman koneeseeni.
Palautin lokalisaatioasetukset ennalleen ja buuttasin taas koneen. Sellainen pieni ero lataamani ja koneen mukana tulleen asennusohjelman välillä oli, että verkosta imuroimani ohjelma pyysi kytkemään USB-kaapelin skanneriin ennen kuin suostui jatkamaan asennusta. Kokeilin heti skanneria ja sain huomata, että skannausohjelmassa vilahteli suomenkielisiä termejä siellä täällä, kuten esimerkiksi Scan to: Tallenna tiedostoon. Oletusarvoisesti ohjelman valmiit asetukset skannaavat 200 pisteen tarkkuudella, vaikka koneesta löytyy puhtia aina 4800 pisteeseen. Vaihdoin asetukset, mutta sain pian havaita, että ne eivät jääneet muistiin. Seuraavan kerran kun käynnistin ohjelman, olivat tehdasasetukset palautuneet takaisin. Hetken asiaa kummasteltuani ymmärsin, että minun pitää luoda ja tallentaa aivan omat niin sanotut pika-asetukset eli jonkinlaiset shortcutit. Tällä kertaa asetukset tallentuivat ja pysyivät muistissa, mutta skanneriohjelman valikossa oli nyt toistakymmentä erilaista skannausprofiilia eikä ylimääräisiä voinut poistaa. Lisäksi usein käyttämäni profiili oli listan viimeisenä, mikä tarkoitti sitä, että joka kerta kun halusin skannata jotain, piti lista vierittää ensin loppuun ja vasta sitten valita haluamani profiili. Käytettävyys oli jotakuinkin olematon, ja totesin itsekseni, että näin en halua käyttää skanneria seuraavat kymmenen vuotta.
Päätin ryhtyä sormeilemaan skannausohjelman asetuksia. Tiesin, että ohjelma tallentaa antamani asetukset jonnekin, joten aloitin käyttöjärjestelmän rekisteristä. Asetukset eivät tallentuneet rekisteriin, ja siirryin seuraavaksi sovelluskansioon. Asetuksia vaan ei löytynyt sovelluskohtaisesta datakansiostakaan, joka sijaitsi tietokoneeni D-asemalla. Olin nimittäin asentanut ohjelmiston D-asemalle tavanomaisen C-aseman sijaan, koska olin keskittänyt kaikki asennukset tavalliselle kiintolevylle. C-asemani on arvokas SSD-levy, jota en halua täyttää kaikenpäiväisillä ohjelmistoilla. Kun aikani olin turhaan etsinyt tiedostoa, johon skannausohjelman asetukset tallentuivat, löysin SJ300.xml-nimisen tiedoston viimein C-asemalla sijainneesta käyttäjäkansiostani. Siivosin XML-tiedostoa melkein tunnin ajan ennen kuin sain asetukset sellaisiksi kuin halusin ja haluamaani järjestykseen. Olin tehnyt kolme uutta skannausprofiilia, jotka lukivat kuvia JPG-, PNG- ja TIFF-formaatteihin, mutta halusin, että oletusprofiili olisi aina JPG-skannaus. Minulle ei valjennut, miten profiilien järjestys määräytyy, mutta kokeilemalla eri vaihtoehtoja päädyin lopulta haluttuun lopputulokseen. Kello oli yksitoista illalla, kun vihdoin ja viimein sain skannerin käyttökuntoon. Aikaa asentamiseen oli kulunut sellaiset neljä tuntia.