Selfiekuvat eli itsestä otetut omakuvat ovat yleistyneet sosiaalisen median myötä. Potretteja on otettu valokuvauksen alkuajoista asti, mutta yleensä kuvaajana on joku muu kuin itse valokuvattava. Kameroihin on tosin kehitetty ajastimia, joilla voi laukaista kameran lyhyen ajan kuluttua. Tänä aikana kuvattava asettuu linssin eteen ja vain odottaa, kunnes ajastin on tehnyt tehtävänsä ja laukaissut kameran. Matkoilla omakuvien ottaminen on ollut haasteellista, kun kameraa ei mielellään antaisi ventovieraalle kuvan ottamista varten. Minua pyydetään usein ottamaan kuvia niin ulkomailla kuin kotimaassakin ja aina olen pyyntöön suostunut ja näpännyt kuvan palvelusta pyytävistä turisteista.

Omakuvien ottaminen on nykyään helppoa niin sanotun selfiekepin avulla. Kuten aina uudissanojen yhteydessä ei selfiekepille ole toistaiseksi yleistynyt suomenkielistä käännöstä. Sanalle on tarjottu erilaisia ehdokkaita kuten meitsie, minäke, omake ja jopa turhake. Selfiekepin idea on yksinkertainen. Teleskooppivarren päähän kiinnitetään kamera ja varren toisesta päästä pidetään kiinni. Tavallisesti kepissä on vielä painonappi, jolla kameran voi laukaista langattomasti Bluetooth-yhteydellä. Kepit alkoivat yleistyä toden teolla viime syksynä, mutta selfiekepin historia on kuitenkin jo yli 30 vuoden ikäinen. Japanilainen Hiroshi Ueda työskenteli Minolta-kameravalmistajalla 1980-luvun alussa ja kehitti tuolloin nykyaikaista keppiä muistuttavan jatkovarren jo vuonna 1983. Varren käyttötarkoitus oli sama kuin nykyään eli auttaa kuvaajaa ottamaan kuva itsestään. Keppiä pidettiin kuitenkin niin turhana, että vuonna 1995 se päätyi 101 hyödytöntä japanilaista keksintöä -kirjaan.

Selfiekeppi keksittiin tavallaan uudestaan kymmenisen vuotta sitten. Kanadalainen Wayne Fromm patentoi Quik Pod -apuvälineensä vuonna 2005. Selfiekepit ovat nyttemmin melko tavallisia, vaikkakaan en ole niitä juuri nähnyt kaupunkikuvassa. Ehkäpä tänä kesänä myös Helsingissä alkaa näkyä turisteja teleskooppivarsien kanssa. Hinnalla selfiekeppiä ei ainakaan ole pilattu, sillä halvimmillaan varren saa jo alle kympillä. Ostin oman tikkuni pari kuukautta sitten. Investoin hieman parempaan kaluun, johon voi kiinnittää niin älypuhelimen kuin tavallisen pokkarikamerankin. Teleskooppivartisessa kepissä on Bluetooth-yhteys, jolla kameran laukaisu käy näppärästi kahvan painonapista. Varressa on akku, jota ladataan mukana tulevalla USB-kaapelilla. Kiinnityskehikon kulmaa ja varren pituutta voi säätää. Selfiekeppi on verraton apuväline omakuvien ottamiseen. Toisin kuin kepittömissä selfiekuvissa kepillä otetuista kuvasta ei näe, että toinen käsi on ojennettuna eteenpäin, ja otoksista tulee luonnollisemman näköisiä. Toisaalta täyteen pituuteensa venytetty vapa vie paljon tilaa, ja niinpä joissakin turistikohteissa, kuten museoissa, nämä sauvat ovat kiellettyjä.