Suomen kielellä voi ilmaista monipuolisesti asiansa. Kielessämme on paljon vivahteikkaita ilmaisuja ja kuvaavia sanoja. Jokapäiväisessä arkikielessä näitä sanoja ja ilmaisuja ei vain aina tule käytettyä. Asiat hoidetaan nopeasti ja yksinkertaisesti eikä siinä paljoa ehdi miettimään vaihtoehtoisia tapoja tuoda ajatuksensa julki. Tautologialta ei voi välttyä eikä omituisilta sanavalinnoilta. Puhekieleemme vaikuttaa paljolti myös englannin ja monien muidenkin kielten lauserakenne ja erikoisuudet. Tämäkin ilmaisu: "Pihan siivous tapahtuu huoltoyhtiön toimesta" on järkyttävä esimerkki tekstistä, jonka näkee liiankin usein eri tilanteissa.
Puhekielessämme tapahtuu paljon. Kieleen on pesiytynyt outo tapa korvata tapahtua-verbillä kielemme muuten niin rikkaita verbi-ilmaisuja. Lisäksi agenttirakenne on yleistynyt hälyttävästi. Suomen kielessä kyllä periaatteessa tunnetaan agenttirakenne, mutta sen voi helposti korvata aivan tavallisella lauserakenteella. Edellinen esimerkki olisi helpommin ja ytimekkäämmin ilmaistu esimerkiksi näin: "Huoltoyhtiö siivoaa pihan." En osaa sanoa, miksi asiat nykyään ilmaistaan niin voimakkaasti englannin kielen mukaisesti. Nykyaikaisten tekstinkäsittelyohjelmien oikolukutoiminnotkin ehdottavat agenttilauseen kääntämistä yksinkertaisemmaksi. Esimerkiksi "The yard is cleaned by the service company" muuttuisi nykyään muotoon: "The service company cleans the yard."
Tiedotusvälineillä on oma osuutensa suomen kielen rappioon. Nykyään radioon ja televisioon sekä lehtitoimittajaksi pääsee vain ovea avaamalla. Vaatimustasoa ei juuri ole ja kielenkäyttö on sen mukaista. Päivästä toiseen toistuvat virheelliset ilmaisut jäävät helposti ihmisten mieliin ja muuttuvat osaksi puhekieltä. Viime aikoina korvaani on pistänyt "niin kuin" sanan yletön käyttö. Se tuntuu olevan jo pilkun ja muiden välimerkkien korvike. Pahimmillaan saattaa virkkeen joka toinen sanan kuulua "niinku". Alkukesästä satuin seuraamaan Tasavallan Presidentin lyhyttä haastattelua jostakin aiheesta. Presidentin puheessa särähti moneen kertaan tuo tuttu muotisana.
Tällaiset lapsukset korkean auktoriteetin suusta ovat toisaalta herttaisen inhimillisiä ja toisaalta ärsyttävän talonpoikaisia. Ymmärrän kuitenkin istuvan presidenttimme sanavalinnat, sillä onhan hän oman vaalikampanjansa mukaan katujen kasvattama Kallion tyttö työväenperheestä. Imagon on siis säilyttävä. Auktoriteetit ovat mediaväen lisäksi vastuussa kielemme kehityksestä. Heitä kuunnellaan ja heitä kansa matkii. Kehitystä voi kuitenkin olla vaikeaa nopeasti kääntää parempaan suuntaan. Se edellyttäisi kyseisiltä henkilöiltä ja heidän työnantajiltaan kriittisempää suhtautumista kielenhuoltoon ja oikeakielisyyteen. Kielioppimme mukainen kielenkäyttö tulisikin asettaa osaksi yritysten laatuvaatimuksia.