Suomen kielen erikoisuuksia olen äimistellyt ennenkin. Viime viikolla ilmestynyt uunituore Kielikello 1/2015 antaa lisää aihetta ihmettelyyn. Uudessa lehdessä on jälleen järkälemäisesti ajankohtaista tietoa kielestä ja kielenhuollosta. Vuosi on samalla Kielitoimiston juhlavuosi, sillä kielenhuollon ammattilaisemme täyttää 70 vuotta. Kielikello on luonnollisesti mukana juhlatunnelmassa. Lehden yksi mielenkiintoisimmista artikkeleista käsittelee pikakirjoitusta, josta uhkaa tulla kaiken digitalisoitumisen myötä unohtunut taito. Pikakirjoitusta voi tosin yhä opetella ja siitä on hyötyä eri yhteyksissä. Nauhuri ei nimittäin aina ole käytettävissä ja niistäkin saattaa virta loppua kesken tilaisuuden.

Kielikello pureutuu tapansa mukaan suomen kielen erikoisuuksiin. Tällä kertaa vuorossa ovat vierassanojen taivutuspäätteen vokaalit, josta on pitkä ja kattava artikkeli. Murteet kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin ja niinpä myös lehti kirjoittaa usein kiehtovia juttuja murresanoista ja -sanonnoista. Viestinnän alati kiihtyvä vauhti näkyy myös kirjoitetussa tekstissä. Kielikello tuo kaksihahmotteisista verbirakenteista kertovassa artikkelissaan hyviä esimerkkejä median käyttämistä ilmaisuista, kuten Iltalehden otsikko viiden vuoden takaa kuvaa: "Törkeä yritys kiristää Jenniä." Ajankohtaista kielenhuoltoa edustaa somekielen juttu, jossa paneudutaan sosiaalisen median ilmaisuihin. Selityksen saavat myös -itse-loppuiset sanat. Tähän juttuun liittyen lehden eräässä toisessa artikkelissa mainitaan sana sanoitse, jolla tarkoitetaan ilmaisua sanojen kanssa. Virke kuuluu: "Nyt on siis mahdollista tutkia sanoitse myös viiden vuoden lähihistoriaa." Sana sanoitse on suomea, vaikka ei ehkä ihan jokapäiväinen. Tästäpä sitten kehittelin lausahduksen: "Sano itse sanoitse."