Suomalaista miestä on joskus vaikea saada nauramaan. Vitsin pitää olla hyvä tai olosuhteiden otollisia, jos meinaa nähdä edes hymynpilkahduksen pohjalaisen uroon suupielissä. Ajat ovat kuitenkin nyt muuttuneet, sillä tätäkin ihmettä on mahdollista olla todistamassa, mutta ei aivan missä tahansa. Nauruhermoja pääsee nimittäin hellimään Helsingissä parhaillaan pyörivässä Muskettisoturit rock-komediassa. Kävin eilen katsastamassa, mistä kaikesta tässä hälyssä oikein oli kysymys. Puskista olin saanut kuulla, että luvassa olisi ennennäkemätön ja -kokematon komediailta. Muskettisoturit lunasti lupauksen enemmän kuin mennen tullen.

Alkuillasta hieman harmittelin ulkona paukkunutta pakkasta. Se ei kohentanut mielialaa, ja lähdin otsa vähän rypyssä kohti Linnanmäen Peacock-teatteria. Parinkymmenen asteen pakkasessa ei viihtynyt kovin pitkään ja Tivolikuja piti kavuta peilinkirkkaalla jäällä mahdollisimman nopeasti. Sisällä olikin mukavan lämmintä ja rock-show lämmitti entisestään. Alku alkoi lupaavasti, mutta vain viiden minuutin esityksen jälkeen luulin jo hetken, että tähänkö tämä nyt päättyi, kun pääosan esittäjä D’Artagnan roolissa näyttelevä Jussi Mikkola lyyhistyi lavalle. Jekku meni ainakin minuun täydestä, mutta onneksi kyseessä oli käsikirjoitukseen kuulunut kohtaus. Muskettisoturit on ehdottomasti paras rock-musikaali, jonka olen koskaan nähnyt ja kuullut. Musiikki oli huolellisesti ja hyvin valittu ja bändi aivan huippu. Täydet pisteet antaisin myös lavastuksesta ja eritoten pukusuunnittelusta. Esitys oli sen verran sanoinkuvaamaton, että se on pakko nähdä ilmi elävänä. Muskettisoturit ehtii nähdä huhtikuun puoliväliin asti ja kerran vielä touko- ja kesäkuussa Tallinnan Estonia-teatterissa. Harkitsen vakavasti meneväni katsomaan esityksen toiseen kertaan.