Eilinen lauantaipäivä oli helteinen. Jossakin vaiheessa katsoin kaupungilla ollutta lämpömittaria, joka näytti noin 29 asteen lukemaa. Aivan koko päivää emme joutuneet hikoilemaan, sillä värjöttelimme kaksi puoli tuntia ilmastoidussa elokuvasalissa. Olimme valinneet ohjelmaamme uuden Robin Hood -elokuvan, vaikka tarina tästä engelsmannista olikin tuttu jo ties kuinka monen leffan ja televisiosarjan myötä. Puolilta päivin alkanut elokuva tuli sopivaan aikaan viilentämään päivän kuuminta hetkeä. Salissa tosin alkoi tunnin kuluttua tuntua jo niin kylmältä, että aloin laskea ylös käärittyjä hihoja. Takki tai villapusakka ei olisi ollut huono varuste, mutta olisi näyttänyt vähintäänkin hölmöltä välimerellisessä hellesäässä. Myöskään mitään ylimääräistä en halunnut kuljettaa mukana, joten tyydyin sitten lopulta vain vähän valittamaan kylmissäni.

Ridley Scottin ohjaama sovitus legendaarisesta Robin Hoodista oli kaikkea muuta kuin ennalta arvattavissa. Leffa yllätti täysin tuomalla valkokankaalle aivan uuden näkökulman puhki kuluneeseen tarinaan. Scottin tulkinta olikin mielenkiintoinen ja toi erilaista uutta vanhaan legendaan. Kaksi ja puoli tuntia kului vauhdikkaan seikkailun parissa nopeasti, vaikka aihe olikin hieman synkähkö. Ennakkoluuloni karisivat filmin edetessä ja lopulta oli myönnettävä, että tämä sovitus oli erinomainen. Kuvauspuitteet olivat myös onnistuneet ja pystyivät vangitsemaan aidontuntuisen englantilaisen metsän romanttisuuden ja ajan historiallisen hengen lähes tulkoon täydellisesti. Tämänkertainen Robin Hood -seikkailu oli yllätyksellinen ja positiivinen vaihtoehto maineikkaan sankarin elämänkertakuvaukseen.