Viime lauantaina kävelin Citykäytävän läpi matkallani maitokauppaan. Päivän shoppailuretki oli takana ja viimeiset ostokset edessä. Käytävällä seisoi erikoiseen asuun sonnustautunut nuorikko, joka jakeli ohikulkijoille pieniä suklaamakeisia houkutellen samalla kiireisiä ihmisiä viikinkiravintola Haraldiin. En kiinnittänyt konsulentin asuun sen enempää huomiota, sillä lievän hopun tahdittaman kiirehdin kohteeseeni. Suklaanamun kuitenkin ehdin napata ja mutustella matkalla Asematunneliin. Tänään minulle tuli tilaisuus tutustua tarkemmin Haraldiin liityttyäni erääseen lounasseurueeseen. Painelimme tuttuun Citykäytävään Aleksanterinkadun puolelta, ja teimme äkkikäännökseen oikealle, mistä löytyi ehkä hieman piilossa ollut sisäänkäynti. Ovi johti kierreportaikkoon, jonka huojuvia askelmia pitkin nousimme toiseen kerrokseen. Eteemme avautui tummanpuhuva, miedosti tervalle tuoksahtanut suuri ravintolasali asiaankuuluvine viikinkiaikaisine sisustuksineen.

Vastaanotto ravintolassa oli erittäin ystävällinen ja henkilökunta oli iloisella päällä Naantalin auringon tapaan. Seurueemme ohjattiin pöytään ja miellyttävä tarjoilijatar otti lounastilauksemme vastaan. Torstaina lounaaksi oli tarjolla tervalla marinoitua lohta, jota melkein koko poppoomme tilasi. Siirryimme salaattipöydän ääreen. Haraldin viikinkialuksen kannelle katettu salaattipöytä näytti houkuttelevalta ja ennen kaikkea herkulliselta. Nostelin kunnon kokoiselle salaattilautaselle vähän joka lajia, joita kyllä sitten riittikin. Salaatti oli raikasta, tuoretta ja erittäin maukasta. Jo pelkästään salaatista voisin hyvinkin antaa kouluarvosanan 10, sillä se ei pettänyt niin kuin silloin tällöin on joissakin lounasravintoloissa päässyt käymään antimien pitkään seisottua. Pääruoka tarjoiltiin pöytiin, eikä annoksia tarvinnut odottaa pitkään. Ajoitus oli oikeastaan täydellinen. Olimme juuri saaneet salaatin kumottua vatsoihimme, kun tuhti lohilautanen perunamuusilla ja kermaisella kastikkeella rantautui eteemme. Kala oli tuoretta ja sen valmistamiseen oli selvästi panostettu ja kaikesta huokui varmaotteinen ammattimaisen kokkaustaidon jälki. Annos oli täyttävä, minulle ehkä jopa vähän isohko ollakseen vain lounas. Porsastelun päätteeksi piti nimittäin vielä jaksaa syödä jälkiruuaksi paistettuja pannukakkuja marjaisan hillon kera.

Olin yllättynyt viikinkiravintola Haraldin erinomaiseen lounaaseen. Eiliseen laihaan ja nopeasti hotkaistuun tavaratalolounaaseen verrattuna tämänpäiväinen oli suorastaan juhla-ateria, joka ei jättänyt nälkäiseksi. Vielä illalla taivastelin turvonnutta vatsaani, joka oli täyteen ahdettu päivän viikinkiherkuista. Ystävällinen ja iloinen henkilökunta ei jättänyt ruokailijoita kylmäksi. Käynnistä jäi oikein mukava mielikuva Haraldista. Kokemukseni ravintolasta olivat pelkästään positiivisia niin, että siellä tulee varmasti käytyä toistenkin. Lounaan hintakin oli kohtuullinen ja muutamiin lähitienoilla operoivien lounasravintoloiden tarjontaan verrattuna erittäin kilpailukykyinen. Kylläisenä ja posket yhä hehkuen suosittelen lämpimästi Haraldia niin lounasravintolaksi kuin parempienkin pitojen paikaksi.