Juhannus viimeistään käynnistää suomalaisen suven. Keskikesän kohokohta on lähtökuopissaan ja juhannuspäivän vastaanotto on käynnistymässä. Parhain kesä on vielä viettämättä, mutta harmittavainen tosiasia on kuitenkin luonnon sanelema. Eilen oli nimittäin kesäpäivänseisaus ja se taasen tiesi päivälle maksimipituutta. Tästä eteenpäin ajanlasku on meille kesää rakastaville epäsuosiollinen, sillä olemme parhaillaan matkalla kohti syksyä, tuota märkää ja harmaata vuodenaikaa, jota ei tällaisina pilvettömän taivaan päivinä saisi mainita ääneen saatikka edes ajatella. Kesäpäivä Helsingissä on tänään ollut täydellinen. Taivaalla ei ole juuri näkynyt pilviä muutamaa hattaraa lukuun ottamatta. Suomen kansallisväreihin lukeutuva sininen on ollut hallitseva sävy, kun on maannut selällään ruohonurmikolla ja odotellut auringon lämmössä päivän verkkaista etenemistä. Tänään ei ole ollut mihinkään kiire.

Kiertelin päiväkävelyllä aikani kuluksi Kallion hiljaisia katuja. Liikenne oli iltapäivällä jo hiljentynyt ja huomenna juhannuspäivänä aavistelen sen pysähtyvän lopulta tyystin, aivan kuten se on menneinäkin vuosina tehnyt. Juhannus lienee jonkinlainen käännekohta kesässä. Monet aloittavat kesälomansa joko heti juhannuksen jälkeen tai viimeistään viikon päästä suvijuhlista heinäkuun alussa. Kelit nyt ainakin ovat mahtavat ja toivottavasti ne säilyvät tällaisina läpi koko lyhyen vuodenaikamme. Syksyyn kun ei ole aikaa enää kuin kaksi kuukautta, ja se kuulostaa kovin lyhyeltä ajalta. Nyt on siis oikea aika nauttia keskikesän tarjonnasta täysin siemauksin.