Kaikki alkoi eräästä Helsingin kaupunginorkesterin konsertista vuosia sitten. Ohjelmistossa oli tuolloin Sergei Rahmaninovin (1873-1943) Vokaliisi (op. 34), johon ihastuin ensikuulemalta. Ostin seuraavan päivänä äänitteen, jossa oli Vokaliisin lisäksi Rahmaninovin toinen sinfonia. Sen kuultuani olin täysin myyty. Hieman esityksestä riippuen noin tunnin mittainen sinfonia on yksi parhaimmista klassisen musiikin helmistä. Sinfonia numero 2 e-mollissa (op. 27) valmistui vuonna 1907 ja kuuluu eittämättä Rahmaninovin upeimpiin tyylinäytteisiin. Sävellys sai ensi-iltansa helmikuun 8. päivänä Pietarissa vuonna 1908 säveltäjän itsensä johtamana. Kestoltaan melko pitkähköä sinfoniaa on esitetty erityisesti 1940- ja 50-luvuilla lyhennettynä ja jopa vain 35 minuutin mittaisena, mikä tuskin tekee oikeutta mahtavalle sävelteokselle, jota kuuntelee ihan mielellään tunnin ja useammankin.

Tänään ryhdyin kuuntelemaan viikonloppuna kokoamaani Spotify-soittolistaa kaupunginorkesterin kevätohjelmistosta ja arpa osui kuin vahingossa juuri tähän toiseen sinfoniaan. Neliosainen teos alkaa mystisenoloisella largolla, joka johdattelee kuuntelijan mukaansatempaavilla sävelillä kiehtovan värikkääseen musiikkitaiturointiin. Loppu onkin sitten pelkkää nautiskelua. Samaa parhautta pääsee kuulemaan ensi tammikuussa, kun kaupunginorkesteri kajauttaa sinfonian ilmoille. Esityksiä on kaksi, yksi keskiviikkona 23. ja toinen torstaina 24. tammikuuta. Liput esitykseen on syytä ostaa ajoissa, sillä tätä herkkua ei ole tarjolla joka päivä.