Quantum of Solace

Puoli vuosisataa setä on jaksanut heilua. Uusin James Bond -seikkailu koki ensi-illan viikko sitten. Kävimme katsastamassa filmin tänään puolenpäivän näytöksessä. Salissa oli vain noin parikymmentä katsojaa, sillä varhainen näytös ei houkuttele elokuvan ystäviä samalla tavalla kuin iltanäytökset. Meille vajaan kahden tunnin mittainen leffa sopi mainiosti shoppailun lomaan. Bondin viimeisimmät elokuvat eivät ole enää säväyttäneet samalla tavalla kuin ennen. Leffoista puuttuu se jokin, jonka vuoksi takavuosina jopa jonotettiin näytöksiin. Poissa olivat kummalliset laitteet, vempeleet, vipulattorit ja gadgetit. Autoillakaan ei enää pröystäilty niin kuin ennen vanhaan. Aston Martin sai vain pienen roolin elokuvan alussa, jossa sitä ei olisi tunnistanut juuri Aston Martiniksi, ellei sitä olisi ääneen mainittu filmillä. Konnien suuret pääkallonpaikat kallioluolissa olivat jääneet taakse samoin kuin eriskummalliset friikit. Bond oli selvästikin lässähtänyt reilusti yli keski-ikäiseksi.

James Bond: Quantum of Solace
Kuva
Quantum of Solace

Quantum of Solace jatkaa seikkailua siitä, mihin se jäi edellisessä Casino Royale -elokuvassa. Selvittäessään rakastettunsa Vesperin kuolemaa James Bond (Daniel Craig) tutustuu uuteen Bond-tyttöön Camilleen (Olga Kurylenko). Bond törmää tutkimustensa tiimellyksessä Dominic Greene (Mathieu Amaric) nimiseen pahalaiseen, josta alkaakin sitten paikoin räiskyvän vauhdikas agenttiseikkailu. Filkassa riittää vauhtia pariinkin otteeseen. Kiihkeät rakastelukohtaukset ovat jääneet vähemmälle samoin kuin elvistelyt kasinoissa mustiin pukeutuneena. Tuimailmeinen Craig on kaukana Roger Mooren luomasta humoristisesta ja tyynestä herrasmiesagentista. Liekö tähän syynä filmin ajoitus Bondin uran alkupäähän vaiko ulkoiset tekijät tehdä Bondista kovanaamaisempi ja häikäilemättömämpi maailmanrauhan puolustaja.

Jos tämän Bond-elokuvan jättää väliin, ei varmasti menetä mitään. Vannoutuneet fanit tosin katsovat filmin kerran jos toisenkin. Quantum of Solace on hyvää viihdettä, vaikka leikkaus on välillä hyvin poukkoilevaa ja erikoistehosteetkin tuntuivat olevan vuosikymmenen takaa, sillä näyttävämpiäkin jysäytyksiä on jo tullut nähtyä. Elokuva oli jokseenkin tasapaksua tusinatuotantoa.

Julkaistu lauantaina 15.11.2008 klo 17:52 Elokuvat-luokassa.

Edellinen
Perjantaipulma 46/2008
Seuraava
Viiniä ja VIP-iltoja
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä