Kolmas päivä - tiistai 17.4.

Kolmas ja tällä erää viimeinen lomapäiväni Prahassa alkoi aurinkoisen sään merkeissä. Poissa olivat eilisen päivän harmaat sadepilvet ja tilalla oli nyt sinitaivas. Paluumatkamme oli ajoitettu iltaan, joten meille riitti hyvin aikaa päiväretkelle läheiseen Kutná Horan historialliseen kaivoskaupunkiin. Pikkubussimme kyyditsi jälleen seurueemme noin tunnin ajomatkan vajaan sadan kilometrin päähän idässä sijaitsevaan, arviolta 1200-luvulla perustettuun kaupunkiin. Aikoinaan myöhäiskeskiajalla Kutná Hora oli Prahan jälkeen Böömin toiseksi suurin kaupunki, mutta nykyään asukkaita on reilut 20 000.

Päiväretki Kutná Horaan

Ensimmäinen vierailukohteemme Kutná Horaan saavuttuamme oli Sedlecin erikoinen luukirkko. Pieni ossuaario on katolinen kappeli, joka on sisustettu noin 40 000 ihmisluulla. Historia kertoo, että eräs apotti alkoi vuonna 1511 rakennuttaa kappelia keskelle hautausmaata. Tätä ennen kulkutaudit ja sodat olivat niittäneet uhreja, jotka on haudattu alueelle. Sedlecin kirkko on sisustettu haudoista kaivetuilla luilla ja aseteltu mitä erikoisemmilla tavoilla. Osasta luista on tehty jopa katosta roikkuva kynttelikkö. Karmivan kalmiston jälkeen siirryimme ihastelemaan maan toiseksi suurinta katedraalia kaupungin toiselle laidalle.

Pyhän Barbaran kirkko on yksi Keski-Euroopan tunnetuimmista kirkoista ja Unescon maailmanperintökohde. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1388 ja lukuisten keskeytysten ja viivästysten jälkeen se saatiin valmiiksi reilun 500 vuoden kuluttua vasta vuonna 1905. Massiivista kirkkoa ihaillessa ei voi kuin hämmästellä, miten sellainen rakennus on saatu pystytettyä kuudensadan vuoden takaisilla välineillä. Upean kirkon sisätiloja voi ihastella myös parvelta, jonne pääsee kipuamalla muutaman sadan porrasaskelman kierreportaita pitkin. Päiväretkemme viimeinen kohde oli lyhyen kävelymatkan päässä kirkolta. Matkan varrella pidimme lounastauon Dačický-ravintolassa, jossa nautimme alkupalaksi herkullista tomaattikeittoa ja pääruuaksi paistettua kanaa. Lounaan jälkeen siirryimme Italialaiselle pihalle ja sen välittömässä yhteydessä sijainneeseen entisaikojen rahapajaan. Nykyään museona toimiva rahapaja oli aikoinaan myös kuninkaallinen residenssi. Rahapajassa pääsimme tutustumaan vanhaan rahanlyöntiammattiin, joka on ollut eittämättä vaativa tehtävä ja edellyttänyt rautaista ammattitaitoa.

Päiväretkemme ja samalla lyhyt lomamatkamme Prahaan alkoi kääntyä ehtooseen. Bussimme suuntasi kohti lentokenttää, jonne oli matkaa tunnin verran. Aikataulumme alkoi kiristyä, sillä vietimme turistikohteissa ennakoitua pidempään ja osin ruuhkat moottoriteillä hidastuttivat matkantekoamme. Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin kentälle, jossa lähtöselvitys sujui nopeasti samoin kuin turvatarkastuskin. Olimme lähtöportilla lopulta kolme varttia ennen koneen lähtöä, joten shoppailullekin jäi vielä riittävästi aikaa. Kahden tunnin lento lähti aikataulun mukaan puoli kahdeksalta ja illalla saapuen Helsinkiin puoli yhdentoista aikaan. Matkamme Prahaan onnistui jotakuinkin täydellisesti, mistä paikallaan on iso kiitos erinomaisten matkajärjestelyjen sekä matkanjohtajan vaivannäölle.