Uskomattoman upea ja kaunis aurinkoinen syyspäivä houkutteli pitkälle päiväkävelylle. Vajaan kahden tunnin pituiselle kierrokselle kaupungin ympäri kertyi mittaa lähes yhdeksän kilometriä. Paikka paikoin aurinko porotti oikein kuumasti ja nosti hien pintaan. Toisinaan talojen katveessa varjoisilla alueilla viileähkö ilma sai yllätyksekseni jopa nenän hieman valumaan. Tällaiset syyssäät ovat harvinaisia, kun olen tottunut, että syksy on ankean harmaata ja sateista aikaa. Nekin ajat ovat vielä tulossa, joten tänään oli erinomainen hetki nauttia ehkäpä vuoden viimeisistä lämpimistä ja aurinkoisista päivistä.

Presidentinlinnan edustalla venäläinen rekkakuski pysäytti minut. Olin vain vähän aiemmin kummastellut, miksi iso rekka ajelee keskellä kaupungin katuja, mutta nyt syykin sitten selvisi. Onneton kuski oli eksynyt ja rahtikirja kädessään oli jalkautunut kadulle kysymään tietä ohikulkijoilta. Katsahdin lappusia ja sain selville, että suunta oli ruotsinlaivalle Eteläsatamaan. Kovin kaukana määränpäästään mies ei ollut, sillä Olympiaterminaali häämötti Kolera-altaan takana. Venäjän kielen taitoni oli päässyt hieman ruostumaan, mutta sain kuin sainkin ohjeistettua kuljettajalle reitin satamaan, tosin huomattavalla määrällä käsimerkkejä ja viittilöintejä käyttäen. Rekkakuski kiitti selvällä suomen kielellä, vaikka ei tainnut sen lisäksi muuta osatakaan kuin äidinkieltään. Jatkoin matkaani suurin piirtein samoja reittejä, joita olin ajajalle neuvonut. Vanhan kauppahallin jälkeen näinkin tutun rekan kaartavan Makasiinikadulta satama-alueelle. Ohitin kävellessäni rekka-auton, joka oli pysäköity toisen samanlaisen kolossin viereen, joten rekkamies oli tainnut löytää perille ja vieläpä ystävänsä seuraan.

Noin yhden aikaan iltapäivällä taivaalle alkoi kerääntyä harmaita pilviä. Kaunis syyspäivä oli uhkaavasti päättymässä sadekuuroihin. Käännyin taipaleellani paluumatkalle kahdestakin syystä. En ottanut sateenvarjoa mukaani ja toisekseen patikointi oli alkanut käydä jo voimille. Ilmatila oli yllättävän lämmin siitäkin huolimatta, että lämpömittarit siellä täällä hehkuttivat vain viittätoista astetta. Pitkä päiväkävely tuli päätökseen ja oli aika keittää iltapäiväkahvit. Toivoa vain sopii, että tällaiset kelit jatkuisivat vielä pitkälle loppuvuoteen.