Monilla suomalaisilla kauppaketjuilla on kanta-asiakasohjelma. Ohjelman tunnistaa helposti siitä, että tuotteita tarjotaan edullisempaan hintaan vain, jos vilauttaa kassalla kanta-asiakaskorttiaan. Kortti onkin ehkä näkyvin osa koko ohjelmaa, sillä monet näennäisesti alennetut tuotteet ovat yhä kalliimpia kuin jostain ketjuihin kuulumattomasta kaupasta hankittuina. Korteilla yritetään muokata kuluttajista asiakasuskollisia. Heidän halutaan keskittävän kaikki ostoksensa tietyn ketjun kauppoihin. Niin kauan kuin kanta-asiakkaaksi liittyminen on vain ilmoitusasia, ei tämä tietenkään voi toimia. Samat kalliit tavarat ja saman huonon asiakaspalvelun saa ketjusta ja kortista riippumatta. Oikea kanta-asiakkuus luodaan, ei niinkään hinnoittelulla, vaan laadukkailla tuotteilla ja erinomaisella asiakaspalvelulla.
Kuluttajat haluavat ostaa laatua ja haluavat palvelua. Näistä ominaisuuksista monet ovat myös valmiita maksamaan. Laadukkaasti tehty tuote on usein kestävämpi, vaikka onkin toisinaan hintavampi. Näinä ilmastonmuutosten, päästöjen, jätteiden ja uhkaavan energiapulan aikoina luulisi pitkäikäisten ja kestävien tuotteiden suosion sen kuin vain kasvavan. Kertakäyttöhyödykkeet ja huonolaatuiset tavarat ovat kuitenkin yhä arkipäiväämme. Ostin hiljattain uuden tulostimen Verkkokaupasta ja sain yllätyksekseni kaupan päälle kiinalaisen pöytätuulettimen. Kokeiltuani tuuletinta heitin sen roskiin. Se ei nimittäin tuulettanut eikä siirtänyt ilmaa viilentävästä, vaan kulutti vain rutkasti sähköä. Jo kaukaa näki, että tuuletin oli halvasti tehty eikä sen hankintahinta jostakin päin Kiinaa ole varmaankaan ollut kymmentä senttiä enempää.
Parin viikon kuluttua Anttila mainosti suurin kirjaimin tarjouslehtisessään samaa tulostinta. Kanta-asiakkaat saivat kirjoittimen Plussa-kortilla huomattavasti halvemmalla kuin ilman korttia. Alennus oli peräti kolmasosa ohjehinnasta. Kaikkien näiden alennusten jälkeenkin tulostin oli yhä kalliimpi kuin Verkkokaupassa. Jos olisin ostanut kirjoittimen Anttilasta, olisin toisaalta saanut Plussa-pisteitä, jotka vuosien keräämisen jälkeen olisivat oikeuttaneet viiden euron alennukseen seuraavasta ostoksesta. En jaksanut odottaa pisteitä, vaan päätin ottaa kymmenen euron käteisalennuksen heti ostamalla tulostimen asiakasuskottomasti ketjuihin kuulumattomasta kaupasta.
Kuluttajan on viisasta vertailla hintoja ja tuotteiden laatua. Ostosten keskittäminen vain yhteen kauppaketjuun ei välttämättä ole pidemmällä juoksulla järkevää. Pisteet ja bonukset tietysti houkuttelevat, mutta ne ansaitakseen on tietyn ajan kuluessa tehtävä kaupparyhmittymästä riippuen vähimmäismäärä ostoksia. Lisäksi palkinnot tulevat esimerkiksi vähän kuluttavilla vasta kuukausien päästä. Toisinaan pisteiden keruu voi kestää vuosiakin ennen kuin ensimmäinen ilahduttava arvokuponki putoaa postiluukusta.
Aivan ehdottomasti surkein palkitsemisjärjestelmä on Ykkösbonus, jossa asiakas kerää vuoden ajan pisteitä. Ikävä yllätys odottaa kahdentoista kuukauden kuluttua, kun ostokset eivät ylitäkään vaadittua 1 000 euron vuosirajaa. Koko ruljanssi saa sitten alkaa taas nollasta. Toisaalta paras systeemi tuntuu olevan S-ryhmän bonusjärjestelmä, jossa bonus maksetaan selvänä rahana suoraan S-tilille kerran kuussa. Tilin varoille saa ainakin Helsingin osuuskaupassa Elannossa nykyään kahden prosentin vuosikoron ja rahat voi käyttää saman tien. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaimman palkkion saa, kun vertailee hintoja ja ottaa käteisalennuksen jo kaupantekotilaisuudessa. Tämä tietysti edellyttää tietynlaista asiakasuskottomuutta.