Tänään on historian yksi mainittavimmista päivistä. Päivämäärä voidaan kirjoittaa yksinkertaisesti muodossa 12.12.12, mikä on luonnollisesti helppo muistaa. Juuri yksinkertaisuutensa ja muistettavuutensa vuoksi kyseinen päivä on valikoitunut moneen tarpeeseen. Jotkut sanovat tänään "tahdon", toiset taas muistavat päivän jostakin muusta hyvästä syystä. Merkkipäivän kunniaksi pukeudutaan tietysti tyylikkäästi ja tuoksutaan hyvältä. Parfyymit kuuluvatkin usein juhlallisuuksiin upeiden pukujen lisäksi. Parfyymi-sanalla on mielenkiintoinen etymologia. Sanan nykymuoto on peräisin 1530-luvulta, ja se on muodostettu latinan kielen sanoista per ja fumare. Per on yleinen prefiksi eli etuliite, joka suomen kielessä käännetään sanoilla "kautta", "läpi", "puolesta". Fumare on latinan verbi, joka kääntyy suomeksi "savuta", "suitsuta". Sanoista on ajan mittaan muodostunut mm. ranskan kieleen parfum-johdos, joka puolestaan on johdettu italialaisperäisestä parfumer-verbistä, joka tarkoittaa "tuoksuttaa", "tehdä hyvänhajuiseksi". Sananmukaisesti esimerkiksi italiankielinen sana parfumare tarkoittaa läpisavuttamista.

Parfymoinnin juuria pitää etsiä kuitenkin historiassa vielä kauempaa kuin 1500-luvulta. Arkeologit ovat löytäneet tuhansia vuosia vanhoja suitsukeastioita Egyptistä, missä jo muinaiset egyptiläiset kunnioittivat jumaliaan polttamalla aromaattisia puita, yrttejä ja juuria, joista syntyi hyvänhajuisia tuoksuja. Tuoksut levisivät poltetusta materiaalista syntyneen savun mukana, ja ilmiötä alettiin myöhemmin kutsua sanoilla per ja fumare. Sanayhdistelmä voidaan tässä suomentaa savu-sanan adessiivimuodolla "savulla", joka viittaa tuoksujen leviämistapaan eli savun välityksellä. Suomalaisille tutussa englannin kielessä tunnetaan yhä nykyäänkin verbi to fume eli savuta. Sittemmin parfyymista on muodostunut arkitavallinen sana, jonka alkuperää tulee harvoin mietittyä. Suomen kieleen sana on lainattu ruotsin lähes vastaavasta parfym-sanasta eikä sillä enää tarkoiteta pelkästään tuoksuvia savuja vaan myös hajuvettä aineena.