Kahvittelu oli vielä 1700-luvun Suomessa vain säätyläisten nautinto. Kansan keskuuteen kallisarvoista tuontitavaraa ei haluttu levittää ja siitä pidettiin huolta erilaisilla kielloilla ja säännöksillä. Kielloista huolimatta kahvikulttuuri alkoi vähitellen levitä koko maassa. Aluksi kahvihampaan kolotusta lievennettiin 1830-luvulta alkaen Varsinais-Suomessa ja Uudenmaan maaseudulla. Tätä ennen olivat salaiset kahviseurat jo kokoontuneet ja uhmanneet viranomaisten rangaistuksia ja sakkoja. Sakon saattoi nimittäin noina aikoina saada jo pelkästään kahvipannun omistamisesta. Kahvin leviäminen kuitenkin vauhdittui 1800-luvulla säilyen mm. talonpoikien juhlajuomana aina 1870-luvulle asti.

Kahvitarjoilu on ennen vanhaan sisältänyt monia rituaaleja. Länsi-Suomessa oli tyypillistä, että varakkaimman talon emännälle tarjoiltiin ensimmäisenä. Varakkuus laskettiin tuolloin navetassa olevien lehmien häntäluvun mukaan. Myös tarjoilun määrä oli tarkkaa, sillä yleensä yhdellä kertaa juotiin vain kaksi kuppia kahvia. Kahvikutsut tulivat muotiin 1930-luvulla, jolloin kahvipöydässä alettiin nähdä myös muutakin kuin vain pelkkää kahvijuomaa. Aiemmin yleistyneiden vehnäleipien lisäksi kutsuilla alkoivat yleistyä nyt myös täytekakut, jotka sotavuosien tauon jälkeen veivät kahvittelijat uudelleen makealle aikakaudelle 1950-luvulla. Kahvikakut ja pikkuleivät koristivat sunnuntaista kahvipöytää, sillä lauantai oli perinteisesti leivontapäivä ja näin sunnuntaikahville oli tarjolla tuoretta pullaa.

Nälkäänsä ei kakkuja ja muita herkullisia leivonnaisia sopinut kahvipöydässä syödä. Sen lisäksi, että pullasta oli tullut erottamaton osa kahvipöydän antia, oli kutsuilla tarkka järjestys myös suuhunpantavan suhteen. Kahvittelu oli soveliasta aloittaa pullalla, jonka jälkeen sai siirtyä makeampiin ja juhlavampiin herkkuihin. Syntyi käsite pakkopullasta. Sen tarkoituksena lienee osin ollut täyttää vatsa, jotta kalleimpien ja vaivalloisemmin valmistettujen kakkujen kulutus olisi pienempää. Osin pakkopulla liittyi jo 1900-luvun alussa alkaneeseen tarjoiluun olennaisena osana liittyvään tapaan tarjoilla pullaa ja pikkuleipiä kahvin kera.

Pakkopullan käsite on sittemmin laajentunut kattamaan kaikenlaisen pakollisuuden, jota on noudatettava saavuttaakseen lopullisen päämäärän. Kahvipöydässäkin lienee kahvittelijoiden päällimmäisenä tavoitteena ollut päästä käsiksi maukkaisiin kahvikakkuihin. Nykyään ymmärrämme pakkopullalla paljon muutakin. Monille se on esimerkiksi koulussa opetettava ruotsin kieli, jota on opeteltava, jotta saa koulunsa päätökseen tai tutkintonsa suoritetuksi. Kahvikulttuurimme on muuttunut sitten olympiavuoden. Enää ei kuulu kutsuja sunnuntaikahville, ja iltapäiväkahviseurastakin on tullut hieman kyseenalainen käsite. Kahvi on osa arkipäivää eikä sen juomiseen enää kuulu samanlaisia rituaaleja kuin ennen. Nopeus ja tehokkuus leimaavat nyt myös kahvittelua. Kupin kuumaa saa automaatista tai kätevästi kuppilasta.