Isänpäivä kirkastui sään puolesta kauniiksi aurinkoiseksi syyssunnuntaiksi ainakin eteläisessä Suomessa. Aurinko paistoi alkuiltapäivästä mukavan lämmittävästi, vaikkakin kovin matalalta näillä leveysasteilla. Varjot venyivät luonnottoman pitkiksi ja varjoisilla paikoilla neljän asteen lämpötila nipisteli jo hieman poskipäitä. Kauniin sunnuntaipäivän sankari oli tänään tietysti isä. Kaikenlaisia juhlallisuuksia oli tiedossa sankarille ja lahjoja oli luonnollisesti hankittu. Lounaspöytään oli katettu tällä kertaa kana-nuudeliruukku, jonka herkullisuutta lisäsivät aimo annos tabascoa ja valkosipulinkynsillä täytetyt vihreät oliivit. Herkullisen lounaan kruunasi kuiva ja raikkaan hapokas Château de Respide -valkoviini, joka ei ollut ensituttavuus. Erinomainen viini oli saanut päättää viime vuoden lomakauden, ja hyvistä kokemuksista johtuen se oli päätynyt taas lounaspöytään. Jälkiruuaksi oli tarjolla rommilla maustettu Kölner Rumstollen -rusinakakku marsipaanitäytteellä ja tietysti vastakeitettyä kahvia. Tällaisten juhlien aikana sitä tuntee olonsa todella ruhtinaalliseksi.

Täyttävän lounaan jälkeen oli vuorossa iltapäiväkävely Helsingin keskustaan. Säästä muodostui lopulta ihanteellinen ulkoilukeli, vaikka aamulla harmaat pilvet vielä ennustivat alakuloista ilmanalaa. Auringonpaistetta ei kestänyt pitkään, sillä jo kolmen aikaan iltapäivällä kaikki oli ohi samoin kuin päiväkävelykin. En ollut ehtinyt kävellä kuin tovin, kun pitkään nautittu viini ja kahvi alkoivat tehdä tehtäväänsä ja vessahätä varastaa ajatuksiani. Kaisaniemen puiston läpi kävellessäni päätin muuttaa kurssia sen verran, että voisin poiketa assan vessassa. Harmittelin jo matkan varrella menetettyä euroa vessakäynnistä, kunnes huomasin rautatieasemalla N-lähijunan seisovan kiskoilla. Junissahan on aina vessa, joten astuin sisään helpottamaan oloani senkin uhalla, että juna lähtee kesken kaiken Pasilaan. Se olisi ollut vain huonoa onnea, mutta sieltä puolestaan pääsisi nopeasti takaisin keskustaan, vaikka siinä ylimääräinen vartti kuluisikin. Juna ei onneksi hievahtanutkaan käyntini aikana ja niinpä hymyssä suin astuin ulos ja jatkoin matkaani niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Samalla onnittelin itseäni säästyneestä eurosta, jota ei tarvinnutkaan tuhlata aseman vessakäyntiin.

Kaikki päättyy aikanaan ja niin kääntyi isänpäiväkin kohti ehtoota. Vielä oli luvassa elokuvailta kaiken herkuttelun ja hemmottelun päätteeksi, joten isäinen sankari sai juhlia koko päivän edestä. Tällaisia päiviä on virallisesti vain kerran vuodessa, mutta mikäänhän ei estä juhlimasta useamminkin.