Kevät vei mennessään lumet ja toi tullessaan painolämpimät jokavuotiset puhelinluettelot. Painettu puhelinluettelo alkaa olla turha laitos nykypäivänä. Helsingissä useat taloudet saavat niitä vieläpä kaksin verroin, kun kaksi kilpailevaa yritystä painattaa omat luettelonsa. Puhelinluettelot painetussa muodossa tuhlaavat kaiken lisäksi energiaa ja luonnonvaroja ja saastuttavat monessa eri vaiheessa. Jätekeräyksessä ei ole lainkaan harvinaista nähdä vielä muovipaketeissaan kiiltäviä luetteloita, joita ei ole siis edes riisuttu kääreistään saatikka otettu koskaan käyttöön. Monet ovat kantaneet paksut luettelot suoraan roskiin. Näin tein itsekin. Heitin pois minulle turhat luettelot, sillä jos joskus tarvitsen jonkun puhelinnumeron, kysyn sen numerotiedustelusta. Jos minun pitää soittaa johonkin firmaan, niin ensimmäiseksi katson kyseisen firman puhelinnumeron netistä, yrityksen omilta kotisivuilta, ja voi voi, jos firmalla ei vielä olekaan Internetissä nettinäkyvyyttä, niin silloin jää puhelu saamatta.

Painetun puhelinluettelo ansaintalogiikka perustuu mainoksiin, joita yritykset laittavat keltaisille sivuille tai yritysosioon. Luetteloa toimittava firma voi jakaa luettelot ilmaiseksi, sillä painatus- ja jakelukustannukset tulee katettua mainostuloloilla. Näyttää kuitenkin siltä, että moni suomalainen yritys on melkoisen konservatiivinen mainostaessaan yhä puhelinluettelossa. Nekin rahat kannattaisi käyttää paremman nettinäkyvyyden saavuttamiseksi ja kunnollisten kotisivujen tekemiseksi. Kunnollisella kotisivulla tarkoitan sitä, että sivustolta löytyy muutakin kuin etusivu, jolla komeilee firman peltihalli keskellä peltoa jossakin päin Suomea.

Puhelinluettelot painotuotteina ovat mielestäni taakse jäänyttä elämää. Mikäli tämänkaltaista palvelua pitäisi jotenkin kehittää, niin ehdottaisin, että sähköinen puhelinluettelo näkyisi kännykässä samaan tapaan kuin henkilökohtainen puhelinmuistiokin. Jos esimerkiksi alan näppäillä jonkun henkilön nimeä, alkaa puhelimen näytölle ilmestyä ehdotuksia nimistä, jotka vastaavat näppäilyjäni. Kännykkä hakisi tässä vaiheessa netissä olevasta tietokannasta nimiä, joista valitsen etsimäni numeron. Sitten vain yksinkertaisesti soitan numeroon. Tietenkin jonkun on ylläpidettävä tietokantaa ja sen ylläpitäminen maksaa. Ehdotukseni ansaintalogiikka perustuu pieneen maksuun, joka veloitetaan, kun löydettyyn numeroon soitetaan. Vaihtoehtoisesti mikromaksun voisi periä jo selailustakin. Maksun on kuitenkin oltava mikroluokkaa, ja tällä tarkoitan muutamia senttejä tai jopa niiden osia. Suomessa kun osataan hyvät ideat rahastaa jo kättelyssä henkihieveriin lätkäisemällä pienellekin palvelulle eurojen tai jopa kymppien hintalappu. Täälläpäin on nimittäin tapana veloittaa ensimmäiseltä asiakkaalta kehityskustannusten lisäksi riittävä myyntikate.