Kaksi nunnaa lähti luostarista kaupunkiin myymään pikkuleipiä. Paluumatkalla alkoi tulla pimeää ja sisaret olivat vielä kaukana luostarista kun...

- Oletko huomannut, että tuo mies on seurannut meitä jo puolisen tuntia?

- Olen, ja miettinyt mitä hän oikein haluaa.

- Sehän on selvä. Hän haluaa raiskata meidät.

- Voi ei! Tätä vauhtia hän saa meidät viimeistään neljännestunnin päästä kiinni! Mitä ihmettä me voimme tehdä?

- Hyvä sisar, tietenkin kävellä nopeammin.

- Ei auta.

- Ei tietenkään. Mies kävelee hänkin nopeammin.

- Mitä me siis teemme? Tätä vauhtia hän saa meidät kiinni jo minuutin kuluttua.

- Hajaannumme. Sinä menet tuonnepäin ja minä tännepäin. Hän ei voi seurata meitä kumpaakin yhtä aikaa.

Mies päätti seurata toista sisarta. Toinen nunnista pääsi perille luostariin ja oli huolissaan. Sitten uskonsisar saapuikin yllättäen.

- Jumalan kiitos, olet täällä! Mitä tapahtui?

- Mies ei voinut seurata meitä molempia. Niinpä hän seurasi minua.

- Niin, aivan niin! Mutta entä sitten, mitä sitten tapahtui?

- Aloin juosta niin kovaa kuin pääsin, ja hän alkoi juosta niin kovaa kuin pystyi.

- Ja sitten?

- Hän saavutti minut.

- Voi hyvänen aika! Mitä sinä teit?

- Nostin helmani ylös.

- Voi herranen! Mitä mies teki?

- Hän veti housunsa alas.

- Voi ei! Mitä sitten tapahtui?

- Eikö se ole täysin loogista, sisar? Nunna, jolla on helmat kainalossaan, juoksee nopeammin kuin mies, jolla on housut nilkoissa.