Valtionrautateiden suurella kohulla ja vielä suuremmalla mediahuomiolla lanseeraama matkalippujen nettikauppa on ollut käytössä noin parisen kuukautta. Alku oli kankea ja sulki joksikin aikaa koko järjestelmän esiin tulleiden ongelmien vuoksi. Rautatieyhtiö onnistui kaikista alun vastoinkäymisistä huolimatta järjestämään melko nopeasti korvaavaan palvelun lipunmyynnin lähes pysähdyttyä. Epäilen kuitenkin, ettei B-suunnitelma tainnut pitää sisällään aivan manuaalista lipunmyyntiä, josko koko varasuunnitelmaa edes olikaan. Olen pari kertaa ehtinyt jo ostaa matkalipun nettikaupasta ja jouduin omakohtaisesti kokemaan järjestelmän hankaluudet heti avajaisten jälkeen.
Ensimmäiset kokemukseni uudistetussa nettikaupassa kohdistuivat ostotapahtuman monimutkaisuuteen. Ostotapahtumassa oli entistä enemmän vaiheita, joista osa oli uusia kuten paikan varaaminen. Käyttöliittymä oli vanhaan tapaa huono eikä siihen tullut juuri muuta kuin huononnuksia. Esimerkiksi päivämäärä piti antaa vuosilukuineen, mikä tuntui vieraalta, sillä nykyaikaisissa sovelluksissa järjestelmä osaa päätellä kuluvasta kellonajasta, mitä vuotta asiakas todennäköisesti tarkoittaa. Käytettävyydessä onkin vielä paljon kehittämistä. Nykyisellään VR:n nettikauppa muistuttaa kovasti 1990-luvun alkuaikojen hapuilevia toteutuksia kaikkine esille ponnahtavine kalentereineen ja tarkkaan pilkottuine kenttineen, kuten kellonaika, joka on kirjoitettava kahdessa osassa. Toteutuksesta on helposti aistittavissa, miten sovelluksen valmistuksessa on menty sieltä, missä aita on matalin. Jälleen kerran ohjelmointi on jätetty puolitiehen ja työläät toteutukset on siirretty käyttäjän päänvaivaksi. Päivämäärä ja kellonaika pitää voida antaa eri muodoissa, pisteillä, väliviivalla tai kaksoispisteellä erotettuina, ilman etunollia ja vuosilukuja. Ohjelman tehtävänä on yrittää arvata käyttäjän syötteestä tarvittavat tiedot ja jos arvaus menee pieleen, voi sitten pyytää käyttäjältä tarkennusta.
Käytettävyysasiantuntija Aapo Puskala on myös tarttunut VR:n nettikaupan moniin käytettävyysanomalioihin. Puskala on oma-aloitteisesti laatinut laajan raportin ongelmakohdista ja ehdottaa niihin myös parannuksia. Laajassa 55 sivun raportissa luetellaan 173 ongelmaa, joista monet ovat tuttuja omilta ostoskerroilta. Raportti on monella tavalla mielenkiintoista luettavaa, sillä se samalla kertaa asiallinen ja myös opettavainen. Kuvatuista ongelmista kannattaa ottaa oppia ja välttää vastaavanlaisten virheiden toistaminen omissa toteutuksissa. Toivoa vain vielä sopii, että tämänkaltainen raportti saa aikaa muutoksia parempaan suuntaan. Tulevaisuus taas näyttää, miten VR:n nettikauppa kehittyy. Nykyisenkaltainen toteutus kun tuntuu melko vanhanaikaiselta.