Mies meni psykiatrille. Miehellä oli nimittäin paha ongelma. Aina kun hän meni vuoteeseen, alkoi hän kuvitella, että sängyn alla oli joku. Kun mies sitten meni sängyn alle katsoakseen, oliko siellä ketään, tuntui hänestä tällä kertaa, että sängyn päällä oli joku. Mies oli tulossa hulluksi, kun hän kuvitteli jonkun olevan vuoron perään sängyn alla ja sängyn päällä. Psykiatri lohdutteli miestä ja kertoi voivansa parantaa tämän. Hoidoksi psykiatri tarjosi kahden vuoden hoitojaksoa, johon kuului kolme käyntiä viikossa. Mies kysyi, paljonko hoito maksaisi ja sai vastaukseksi neljäsataa euroa käyntikerralta. Mies vastasi harkitsevansa asiaa, mutta ei kuitenkaan enää palannut takaisin. Puoli vuotta myöhemmin psykiatri tapasi miehen sattumalta ja tiedusteli, miksi tämä ei enää tullut vastaanotolle. Mies oli kauhistellut neljänsadan euron hintaa ja kertoi erään baarimikon parantaneen hänet viidellä kympillä. Psykiatri hämmästyi ja paloi halusta saada tietää, miten baarimikko oli parantanut miehen. Miehen suupielet levenivät hymystä ja hän vastasi baarimikon neuvoneen häntä sahaamaan sängystä jalat pois.