Näin Vista kaatuu

Windows Vistasta on markkinointipuheiden perusteella saanut mielikuvan vakaasta ja varmatoimisesta käyttöjärjestelmästä. Kesällä uusimassani tietokoneessa hyrrää nyt Windows Vista -käyttöjärjestelmä. Käyttikset tulevat nykyään kuin pakkopullana koneiden mukana, ja useimmiten se on juuri jokin Windowsin versio. Tietenkin koneeseen voi asentaa minkä tahansa käyttöjärjestelmän ja jättää esiasennetun Windowsin oman onnensa nojaan. Toisaalta laitteen hintaan on upotettu käyttiksenkin osuus. Pakettikoneita saattaa olla melko vaikeaa löytää ilman Windows-kytkentää, joten toiseksi vaihtoehdoksi jää oman ihannelaitteen rakentelu.

Vistassa ei ole ollut mitään vikaa ja se on pyörinyt koneessani kiitettävästi jo pari kuukautta. Joitakin yhteensopivuusongelmia on toki ilmaantunut, kuten Microsoft Office 2000, joka ei oikein tahdo toimia kunnolla. Officen olen pitkälti jo korvannut Open Officella, jota olen muutenkin käyttänyt jo vuosia. Aikoinaan opiskelijahintaan hankkimaani MS Officea en ole ajatellut enää päivittää vaan luotan ainakin toistaiseksi vielä avoimeen lähdekoodiin ja ilmaiseen tarjontaan. Eilen kuitenkin sain Vistan kaatumaan. Kolina olikin oikein kunnollinen, sillä jouduin ottamaan koneesta virrat pois, jotta sain sen takaisin ihmisten ilmoille.

Olin kopioimassa tiedostoa USB-kaapelin päähän kytketylle kiintolevylle. Laite on oikeastaan Archos Gmini 400 eli pieni kannettava mediasoitin, joka toimii akkuvirralla. Tarkistin lataustason, joka näytti akussa olevan virtaa kaksi tolppaa kolmesta. En vaivautunut hakemaan verkkovirtajohtoa vaan luotin akun kestoon. Aloitin kopioinnin ja muutaman minuutin kuluttua ihmettelin, miksi se oli jäänyt junnaamaan paikoilleen vaikka yleensä kopiointi oli vain välähdys. Nopea silmäys mediasoittimeen paljasti ongelman. Akku oli kuin olikin pettänyt ja virta loppunut kesken kopioinnin. Liitin värkin verkkovirran piiriin ja käynnistin sen uudelleen. Vista ei kuitenkaan reagoinut mitenkään muuttuneeseen tilanteeseen vaan yritti yhä sitkeästi tunkea tiedostoa jo kauan sitten elävien kirjoista poistuneeseen haamuyhteyteen. Seuraavaksi yritin tuloksetta keskeyttää kopioinnin. Tällaisessa tilanteessa pitää jo ottaa kovat otteet, ja niinpä läksin etsimään Task Manageria, jolla tappaisin jumiutuneen prosessin. Yllätyksekseni prosessi ei suostunut pysähtymään. Olin äimistynyt. Pohdittuani tilannetta hetken ja kokeiltuani erilaisia tapoja sulkea häiriköivä prosessi tulin lopulta siihen tulokseen, että kone pitää buutata. Kun olin odotellut tovin, että kone käynnistyisi uudelleen, aloin jo huolestua. Uudelleenkäynnistys ei nimittäin ottanut käynnistyäkseen. Kone seisoi siinä samassa jamassa, jossa se oli ollut epäonnistuneen kopioinnin alusta alkaen. Viimeinen toivoni oli sammuttaa koneesta virrat ja näin sitten lopulta teinkin.

Annoin koneen sammua loppuun asti, odotin hetken ja käynnistin sen uudelleen. Kuvaruutu pysyi pimeänä. Nyt alkoivat jo kylmät hikikarpalot valua pitkin sykkiviä ohimoita. Sammutin jälleen koneen ja käynnistin sen virtakytkimestä uudelleen. Kone osoitti helpotuksekseni elon merkkejä, kun Windowsin konsoli ilmestyi ruudulle. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko aloittaa automaattiset korjaustoimet tai yrittää käynnistää Windows kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Valitsin suositellun korjaustoiminnon. Kiintolevy kävi kovaa. Aikansa siinä korjattuaan Windows oli valmis käynnistettäväksi uudelleen. Ruudulle sain tosin ilmoituksen, että laite on palautettu viimeksi toimineeseen tilaan ja että mahdolliset viimeisimmät ohjelmistoasennukset olivat huuhtoutuneet bittiavaruuteen. Sillä ei ollut merkitystä, koska koneesta löytyi vain päivän vanha toimiva kokoonpano. Jouduin ainoastaan lataamaan aamun virus- ja palomuuripäivitykset uudelleen.

Huokaisin helpotuksesta. Kone oli taas käynnissä. Tiedoston kopioinnin olisi pitänyt viedä aikaa vain muutama sekunti, mutta nyt aikaa oli tuhraantunut jo reilusti yli puoli tuntia. Jälkeenpäin hämmästelin suuresti, miten niin vakaaksi ja varmaksi mainostettu käyttöjärjestelmä kaatui noin vain ihan tavalliseen poikkeustilanteeseen. Näitä akkujen loppumisia kun tapahtuu tuon tuostakin. Ei käyttiksen pidä hämääntyä näin pienistä ja jokin aikakatkaisukin luulisi prosesseissa olevan. Tästä opin nyt ainakin sen, että akun varassa toimivat vempeleet on hyvä kytkeä verkkovirran taakse ennen kuin alkaa niiden kanssa puljaamaan Vistassa.

Julkaistu Thursdayna 21.8.2008 klo 18:18 avainsanalla laitteet.

Edellinen
Hyvän kahvin salaisuus
Seuraava
Perjantaipulma 34/2008