Risteilymatkani oli alkanut keskiviikkoaamuna ja perjantai oli kolmas matkapäiväni. Jäin vielä puoleksi tunniksi kahvilaan lukemaan uutisotsikoita, jotka olin sivuuttanut parin päivän ajalta. Paluumatkani olin suunnitellut tekeväni junalla Savonlinnasta Parikkalan kautta Helsinkiin. Junan lähtöön oli aikaa vielä puolitoista tuntia, joten joutenoloon olisi aikaa riittämiin. Laskeskelin, että ehtisin mainiosti kävellä Olavinlinnaa vastapäätä olevalle Riihisaarelle ja takaisin ennen kuin taajamajuna vislaisi pois Savonlinnasta. Nousin kahvipöydästä todetakseni, että ulkona paistoi aurinko ja satoi kaatamalla vettä. Se sitten siitä kävelyretkestä, minä tuumailin ja istahdin toviksi odottamaan sateen loppumista.

Sade taukosi puolen tunnin kuluttua ja aikaakin oli vierähtänyt niin, että rautatieasemalla olisi oltava kolmen vartin kuluttua. Sokoksen vessat olivat remontissa ja monien muiden paikkojen miestenhuoneisiin pääsi kolikolla. Minulla oli aikaa ruhtinaallisesti, joten kävelin takaisin rantaan päin ja piipahdin erään taidegallerian eriössä Elämysten korttelissa Puistokadulla. Talossa oli hiljaista. Siinä toimi gallerian lisäksi luomukahvila ja joku muukin liike, mutta asiakkaista ne kaikki ammottivat tyhjyyttään.

Helpotuksen jälkeen kävelin Savonlinnan rautatieasemalle. Edellisenä päivänä olin havainnut junapysäkin kauppatorin läheisyydessä, josta voi myös nousta kaupungista pois ajavaan junaan. Halusin nähdä asemarakennuksen. Se ei ollut enää alkuperäisessä toiminnassaan vaan lienee muutettu asunnoiksi. Matkustajia muistettiin aikataululla ja aanelosella seinässä, jossa opastettiin ostamaan junaliput R-kioskista. Kiskot olivat osin peittyneet vesakkoon ja ruohoon. Kaikesta näkemästäni saatoin päätellä rautatiematkailun aikojen olleen ohi. Omalla autolla pääsee vaivattomasti.

Taajamajuna saapui lähtölaiturille ajallaan. Dieselmoottorin pärinä kieli kehityksestä tai oikeastaan sellaisesta kehityksestä, jota näille seuduille ei koskaan tullut. Rata oli sähköistämätön. Kaksivaunuinen juna oli uudehko ja siisti. Taas kerran sain tuta eteläsavolaisesta ystävällisyydestä, kun junaemäntä antoi matkustajille jatkoyhteyksistä ohjeita lippuja leimatessaan. Juna nytkähti liikkeelle aikataulun mukaan täsmällisesti kuin sveitsiläinen kello. Pysähdyimme muutamilla paikkakunnilla ennen Parikkalaa. Siellä vaihdoin paikallisjunasta kaupunkienväliseen yhteyteen, ja matka jatkui Imatran suuntaan. Vaihtoon oli aikaa kuusi minuuttia.

Junamatka Savonlinnasta Helsinkiin kestää melko tarkalleen neljä ja puoli tuntia. Tästä tunti vierähtää katsellessa Punkaharjun maisemia taajamajunan ikkunasta. Pikajuna kymppi käy matkallaan läpi useita tuttuja suomalaiskaupunkeja, kuten Imatra, Lappeenranta, Kouvola ja Lahti. Harmaa säätila vaihtui Lappeenrannan jälkeen vähitellen taas aurinkoiseksi jättäen sinisenharmaat pilvet taakseen.