Kävin tänään eräässä lounasravintolassa syömässä. Valitsin tällä kertaa kevyemmän kasvisvaihtoehdon, joka koostui spagetista ja juurikaskastikkeesta. Pöytään päästyäni aloin luonnollisesti mätätä annosta suuhun. Jo ensimmäisellä haukkupalalla maistoin, ettei ruuassa ollut juuri lainkaan mausteita. Tai ei siis ollut oikeastaan yhtään. Mausteettomuus on normaalia, sillä lounasravintoloiden annokset suunnitellaan mahdollisimman moneen makuun sopiviksi, jolloin myös mausteista joudutaan pakostakin tinkimään. Joissakin ravintoloissa mainitaan erikseen, sisältääkö annos mausteita ja minkälaisia.
Ravintolat ovat varautuneet ruokailijoiden omiin maustamistarpeisiin hyvin kirjavasti. Toisinaan ainoat lisämausteet ovat suola, sinappi ja ketsuppi, toisinaan asiakkaiden käyttöön on varattu lähes koko elintarvikeliikkeen maustehylly. Tällaiset ravintolat ovat tosin harvassa ja siksipä yleisin lisämauste lounasravintoloissa tuppaa olemaan juuri nuo edellä luetellut suola ja sinappi. Tämänpäiväinen ravintola ei tehnyt poikkeusta tästä perussäännöstä. Aloin hamuta pöydän mausteita ja huomasin telineessä kaksi suolasirotinta, merisuolapurkin sekä voimakassuolaisen soijakastikkeen. Telineestä puuttui enää vain hammastikut, joita siinä oli varmaankin ollut aiemmin aamupäivällä, mutta kukaan ei ollut puolenpäivän jälkeen niitä täydentänyt.
Maustetarjonta tässä ravintolassa oli yhtä laiha kuin annostensa makukin. Kun suomalainen pyytää ruokapöydässä mausteita, isketään nenän eteen suolapurkki. Siinä on sinulle mausteita! Kulinaristisesti rikkaissa Euroopan maissa suolaa käytetään hyppysellinen silloin tällöin ruuanvalmistuksessa. Maustepöydästä löytää useimmiten monenlaisia eri pippureita, tuoreita yrttimausteita kuten basilikaa ja oreganoa sekä monenlaisia lisäkekastikkeita, esimerkiksi Tabascoa ja vastaavia mausteliemiä. Perusannos on usein näissäkin ravintoloissa maustamaton juuri samasta syystä. Kaikille halutaan tarjota kaikkea. Kukin sitten maustaa ruokansa itse ja on epäonnistumisestaan siten myös itse vastuussa.
Suomalaiseen perusruokakulttuuriin ei näytä vielä tulleen mausteista tuulahdusta ulkomailta. Kaikenlaisia muita virtauksia kyllä näkee mitä eksoottisimmissa ruokapaikoissa. Nuoremmat yrittävät vaihdella syömisiään kokeilemalla milloin tex-mexiä, milloin tikka masalaa. Nykyään etnisen ravintolan löytää helposti vähänkin suuremmalla paikkakunnalla, ja pitseria nyt ainakin on joka kylässä. Näistä huolimatta arkiruokailu kuitataan puolessa tunnissa ja usein allekin. Ruoka hotkitaan sen enemmittä maustamisia tai maiskuttelemisia. Suomalaiselle ruokailu onkin enemmän tankkaamista kuin nautiskelua. Suomalainen astuu ruokapöytää ja syö elääkseen kun taas ranskalainen elää syödäkseen.