Lontoon matkani kolmantena päivänä oli vuorossa vapaata ohjelmaa. Illaksi olimme muutaman ystävän kanssa varanneet liput oopperaan, jossa esitettäisiin Figaron häät. Aamu valkeni jo totuttuun tapaan runsaalla aamiaisella, jonka jälkeen lähdin katsastamaan kaupungin tarjontaa. Helpoiten Lontoon ostosmahdollisuuksiin pääsee tutustumaan vaikkapa Oxford Street -kadulla, joka kulki sopivasti aivan hotellimme kulmilta. Koska illan musiikkielämykseen oli vielä kosolti aikaa, kävelin kauppakadun suurin piirtein päästä päähän, välillä johonkin kauppaan tai tavarataloon poiketen. Aamu kaupungissa oli jälleen pirteä, joten käväisin vähän väliä lämmittelemässä tavaratalojen hyllyjen välissä.

Nykyään tavarat kulkevat globaalisti maasta toiseen niin helposti, ettei perillä enää tarvitse ostaa mitään. Samat hyödykkeet löytyvät kotimaisista kaupoista ja mitä niistä ei saa, sen sitten voi tilata netistä. Näin Lontoossakin oli tarjolla samat tavarat, joita saa Helsingistä. Itse asiassa monet ruotsalaislähtöiset kauppaketjut olivat vallanneet Oxford-kadun parhaimmat myyntipaikat Kaukoidän halpatuotteillaan. Hieman luksusta tarjosi sentään perinteikäs Selfridges-tavaratalo, jossa myyjät olivat pukeutuneet parhaimpiinsa, miehetkin oikein tummiin pukuihin. Hintatasoa ei tarkastanut, mutta puitteet henkivät kalliinpuoleisesta putiikista.

Ennen illan oopperaesitystä ehdin ottaa päiväunet. Aikaiset herätykset viime päivinä olivat verottaneet pirteyttä, jota nyt sain takaisin lyhyillä nokosilla. Royal Opera House oli taas vain lyhyen kävelymatkan päässä. Sohossa kun ollaan, niin monet viihdetapahtumat ovat vieri vieressä. Hulppea oopperatalo veti katsomoon yli kaksituhatta taiteen ystävää. Oma paikkani löytyi jostakin viidenneltä parvelta, josta tosin oli hyvät näkymät esiintymislavalle. Yläpuolellani oli vielä ainakin yksi, ellei jopa kaksikin parvea, joten kaikkein ylimmälle oksalle en joutunut. Voisin sanoa, että esitys oli loppuunmyynti, sillä en nähnyt alapuolellani yhtään tyhjää istuinta. Mozartin (1756-1791) säveltämä Figaron häät oli aikanaan hauska komedia. Sitä se oli yhä edelleen, sillä juonenkäänteet saivat yleisön hörähtämään nauruun vähän väliä.