Kelloja on jälleen siirretty kohti kesää eli tunti taaksepäin. Olin melkein unohtanut koko toimenpiteen, sillä nykyään alati netissä notkuvat laitteet päivittävät kellonajan automaattisesti ja näyttävät reaaliaikaa ilman kummempia ihmistoimia. Kellon viisareiden siirtely sekoittaa unirytmin ja muutkin päivittäiset rutiinit. Kesä- ja talviaikaa on aikoinaan perusteltu valoisan ajan hyödyntämisellä. Kauan sitten elettiin paljon enemmän luonnon ja valoisuuden ehdoilla, mutta nykyään elämä on ympärivuorokautista. Suunnitelmia normaaliaikaan palaamisesta on ollut pitkään, mutta yhteistä ymmärrystä ainakaan Euroopan laajuisesti ei ole vielä kyetty löytämään. Toivottavasti tällaisesti hulluttelusta päästään pian eroon ja palataan tavalliseen elämänrytmiin.

Mutta palataanpa puolitoista kuukautta ajassa taaksepäin. Käväisin nimittäin syyskuun puolivälissä pitkällä viikonloppulomalla Lontoossa. Matka oli yhdistetty syys- ja kaupunkiloma Brittein saarten pääkaupunkiin. Säätila Lontoossa oli erinomainen, joskin hieman viileä, aivan kuten alkusyksyn säähän kuuluukin. Neljän päivän aikana aurinko helli meitä matkalaisia. Ihan yksin en ollut liikenteessä vaan noin kymmenen hengen ryhmässä. Matkamme starttasi totutusti Helsingin Vantaan lentokentältä, jonne menin jo hyvissä ajoin. Syyskuussa turvatarkastuksessa oli ollut ruuhkia, joten varasin nyt reilusti aikaa iltapäivällä lähtevään lentoon. Vaikka saavuinkin nopeasti kentälle ja pääsin turvatarkastuksesta läpi vieläkin nopeammin, sain aikani helposti kulumaan Aspire Loungessa, jossa myös kuittasin aamiaisen.

Finnairin lento nousi ilmaan kahden aikaan iltapäivällä. Noin kolmen tunnin taivaalla olon jälkeen laskeuduimme Heathrown kentälle, josta jatkoimme metrolla Sohoon. Hotellimme St. Giles sijaitsi mainiosti kaiken keskellä. Itse hotelli oli parhaat päivänsä nähnyt. Ensimmäiseksi matkaajaa odotti vastaanottoaulaan nousevat portaat. Siinä sitten piti raskaiden matkalaukkujen kanssa kiivetä noin kymmenen askelmaa portaita ylös. Mitään hissiä kadulta vastaanottoon ei ollut, paitsi pieni nosturi liikuntarajoitteisille. Sekin oli jykevästi lukittu niin, ettei kukaan vahingossakaan tulisi käyttäneeksi sitä. Lisäksi nosturi oli aika ajoin epäkunnossa, kuten olivat hotellin hissitkin. Neljästä hissistä yksi oli koko majoituksemme ajan pois käytöstä. Kolme muuta hissiä palveli satoja vieraita, enkä ole koskaan törmännyt niin hitaisiin hisseihin kuin mitä tässä hotellissa oli. Yhtenä päivänä käytössä oli vain kaksi hissiä yhden mentyä epäkuntoon, ehkäpä kovan käytön vuoksi. Nyt ainakin tiedän, mihin hotelliin en seuraavalla kerralla majoitu.

Ensimmäinen päivämme kului lähinnä matkustamiseen. Illemmalla ryhmämme päätti mennä vielä syömään läheiseen aasialaiseen ravintolaan. Minulla ei ollut nälkä, mutta liityin mukaan seuran vuoksi. Ravintoloissa on usein tapana odotuttaa asiakkaita baarissa. Selityksenä on, ettei ravintolan puolella ole tyhjiä pöytiä. Nopeasti vilkaisin, niin ravintola ei ollut ääriään myöten täynnä enää alkuillasta. Lounastajat olivat jo kaikonneet eikä arki-iltana ollut mitään yleisöryntäystä. Asiakkaiden odotellessa vapautuvaa pöytää joutuvat he melkein pakostakin tappamaan aikaansa lasillisen, ellei jopa useammankin ääressä. Tämä on normaalia ravintolabisnestä.

En seurannut ajan kulua, mutta saimme odottaa todella pitkään ennen kuin pääsimme pöytään. Sain ruokalistan käteen, mutta en löytänyt sieltä mitään itselleni sopivaa annosta. Päätin kuitenkin lopulta tilata pienen kanakeiton, koska olin jo syönyt päivällä kupuni täyteen. Hämmästyttävää oli todeta, miten nopeasti ruoka tuotiin pöytään. Olin tuskin ehtinyt laittaa listaa pois, kun kuppi tulikuumaa, veteen tehtyä kanakeittoa kannettiin eteeni. Katselin annosta hetken ja maistoin lientä pienellä lusikalla. Pyörittelin nesteessä uiskennelleita kanapaloja, jotka olivat vielä nahan peitossa. Jätin tuon kaiken syömättä. Hetken kuluttua tarjoilija tuli kysymään itse kultakin, maistuiko ruoka. Vastasin, etten pitänyt keitosta. Myöhemmin käytännöllisesti katsoen koskematon keittoni vietiin pois. Samalla nousin itsekin pöydän äärestä ja palasin takaisin hotellille. Matkalla mietin, että suomalainen mies se syö lihapullia ja perunamuusia eikä mitään tuollaisia itämaan ihmeitä. Ja Englannissa kun ollaan, niin oikea iltapala olisi ollut Fish’n’Chips.