Kesälomalla on ollut aikaa keskittyä vuoden aikana kertyneiden kiireettömien asioiden hoitamiseen. Monenlaiset pienet tehtävät, pikkuremontit ja hankinnat ovat tulleet valmiiksi kesän aikana. Pieniä hankintoja olen tehnyt pääosin verkkokaupoista ja samalla päässyt jälleen kerran todistamaan, miten logistiikan ammattilaiset toimivat. Verkkokaupathan toimittavat tilatut tuotteet pääsääntöisesti jonkin kuljetusliikkeen palveluksilla. Jotkut verkkokaupat ovat hyvin asiakasystävällisiä ja toimittavat tilaukset pyytämättä kotiin kannettuina. Tällaiseen hienoon palveluun saattaa löytyä taloudellisia intressejä. Verkkokauppa on voinut esimerkiksi sopia kuljetusliikkeen kanssa kotitoimituksista, jolloin kauppa on saanut edullisen kuljetussopimuksen.
Kuluttajalle kotiin toimitukset ovat toisinaan hankalia. Ongelmia syntyy etenkin silloin, kun koko kotiväki on poissa kotoa, vanhemmat töissä ja lapset kuka missäkin koulussa tai päiväkodissa. Kuljetusliikkeet tuppaavat hanakasti tuomaan tavarat kotiin keskellä päivää eli juuri silloin, kun kukaan ei ole niitä ottamassa vastaan. Tästä seuraa uusia ongelmia. Vastaanottajan pitää alkaa selvittää, missä tilattu tavara on ja mistä se mahdollisesti noudetaan. Kotitoimitus onkin muuttunut tavalliseksi toimitukseksi eli perillemeno siirtyykin vastaanottajan vastuulle. Varmasti kaupan ja kuljetusliikkeen välisestä sopimuksesta löytyy pienellä painettu kohta, joka sallii tämän muutoksen, mutta se ei auta vastaanottajaparkaa, joka voi joutua hakemaan tilauksensa joskus hyvinkin kaukaa, kuten minulle on usein käynyt.
Kuljetusliikkeet kehuvat mainoksissaan olevansa logistiikan ammattilaisia. Noh, eivät ne suuret sanat ole ennenkään suuta halkaisseet. Vaan miten on sen logistiikan osaamisen laita? Liian usein saan ilmoituksia, että toimitusta on yritetty tuoda kotiin ja että lähetys on noudettavissa milloin mistäkin. Kuljetusliikkeillä ei ainakaan ole pulaa resursseista, ajasta, rahasta eikä polttoaineesta. Kuljetusliikkeet ovat rikkaita. Niillä on varaa kierrellä ympäri kaupunkia kokeilemassa ihmisten kotiovia ja tehdä toimitusyrityksiä. Kun toimitus ei onnistu, niin sitten tavaraa kuljetetaan taas ympäri kaupunkia ja viedään jonnekin varastoon odottamaan asiakkaan noutoa. Varastot ovat suuria eikä niiden investointi-, ylläpito- ja varastointikustannuksista ole niin väliä. Rahaa kun on kuin roskaa ja ranteita pakottaa.
Jos minä olisin logistiikan ammattilainen, tekisin monia asioita toisin. Aivan ensimmäiseksi mietin, kumpi on halvempaa, soittaa kahden minuutin puhelu vastaanottajalle ja kysyä häneltä, milloin sopii tuoda lähetys, vai ottaa riski ja yksinkertaisesti vain lähteä sokkona kokeilemaan, josko vastaanottaja olisi kotona ottamassa vastaan sen. Kahden minuutin puhelu maksaa kalleimmillaankin esimerkiksi noin 14 senttiä. Monen kilometrin turha ajelu kaupungilla maksaa varmasti useita euroja ja kuluttaa kallisarvoisia resursseja. Tässä tapauksessa logistiikan ammattilainen valitsee puhelinsoiton varsinkin silloin, kun kustannuksista pitää säästää ja tulostavoitteisiin eli voittoihin pitää päästä. Vielä halvemmaksi taitaa tulla toimitustiedustelu vanhalla kunnon seitsemän sentin tekstiviestillä. Siinähän osa kustannuksista siirtyy vastaanottajalle, kun hän lähettää vastauksen omalla kustannuksellaan. Näinä internetin ja mobiiliapplikaatioiden aikakaudella logistiikan ammattilainen käyttää tietysti sähköisiä viestintäkanavia, kuten sähköpostia tai sitä applikaatiota.
Nykyajan logistiikan "ammattilaiset" eivät toimi järkevästi. Usein kuulen selityksen, että määrät ovat niin suuret, ettei kannata lähteä yksitellen kyselemään toimitusaikoja jokaisen paketin kohdalla. Niin, jos taas itse olisin se logistiikan ammattilainen, en tietenkään minäkään ryhtyisi soittelemaan jokaiselle tuhannelle tai miljoonalle vastaanottajalle. Siinä eivät kellonajat yksinkertaisesti riitä. Logistiikan ammattilaisena laittaisin tietysti tietotekniikan töihin. Vastaanottajat saisivat itse valita haluamansa toimitusajan netissä tai mobiililla. Tietotekniikka sitten laatii toimitusaikataulut ja ajoreitit saatujen tietojen pohjalta. Tämä ei vaadi kuljetusliikkeeltä resursseja kuin yksittäisissä epäselvissä tapauksissa.
Ymmärrän kuitenkin, etteivät nykypäivän kuljetusliikkeet toimi näin eivätkä hyödynnä tietotekniikkaa. Mietitäänpä. Monet isot kuljetusliikkeet ovat aloittaneet toimintansa paljon ennen tietotekniikkaa. Suomen posti lienee kuljettanut postia jo joitakin satoja vuosia. Kovin pitkä aika ei ole kulunut, kun suuret yhdysvaltalaiset kuljetusliikkeet veivät postia vielä ponikyydillä ja vankkureilla. Kun historia on tämä ja samat toimintatavat ovat edelleen käytössä, ei tarvitse ihmetellä kuljetusliikkeiden järjetöntä liiketoimintamallia.
Odotin kesällä erästä lähetystä kotiin toimitettuna. Postin lähetyksenseurannasta näin, että pakettia oli yritetty toimittaa minulle klo 15.44. Satuin olemaan tuohon aikaan kotona, mutta ovikello ei soinut eikä kukaan muutenkaan käynyt ovella. Kymmenen minuutin kuluttua kuulin, kun postiluukusta rapisi mainoksia. Kiiruhdin ovelle ja huikkasin postinkantajan takaisin puheilleni. Kysyin häneltä, missä on tämä kymmenen minuuttia sitten minulle yritetty lähetys. Postinkantaja ei tiennyt, koska juuri sitä kyseistä pakettia kuljetti joku toinen postinkantaja (niin, juurihan tuossa totesin edellä, että näillä kuljetusliikkeillä ei ole pulaa resursseista eikä varsinkaan työntekijöistä). Sitten hän lisäsi, ettei posti lähde pieniä paketteja kotiin kuljettamaan, vaikka ne olisi tilattu kotiin asti. Postille on helpompaa ja halvempaa viedä ne suoraan noutopisteeseen kuin ajella ympäri kaupunkia pieniä nyssyköitä toimittamassa ovelta ovelle ja kokeilemassa, josko joku olisi niitä ottamassa vastaan. Sieltä se tuli totuus työntekijän suusta, eikä minun auttanut muu kuin lähteä kolmen kilometrin päähän hakemaan sitä minulle tarkoitettua pientä nyssykkää. Onneksi oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä sentään.
Sitten ihmettelen kuljetusliikkeiden kovaa kiirettä. Vastaanottajan pitää hakea lähetyksensä muutaman päivän kuluttua tai lähetys palautetaan takaisin lähettäjälle. Tänä päivänä vastuullisuus ja kaikenlainen luonnonvarojen säästäminen on nyt muotia. Minulle ei oikein ole vielä avautunut tämä "vastuullisuus", koska en ole tavannut yhtään yritystä, joka puheistaan huolimatta toimisi "vastuullisesti". Minusta on erittäin vastuutonta luonnonvarojen eli tässä tapauksessa öljyn, bensiinin, sähkön ym. tuhlaamista, kun tavaroita kuljetetaan edestakaisin lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Matkat ovat myös usein pitkiä, kun tavaroita tulee ympäri maailmaa. Mutta kun olen jo todennut, niin kuljetusliikkeet ovat rikkaita. Niillä on varaa kuljettaa tavaroita ympäri maailmaa tyhjänpäiväisesti. Näille kuljetusliikkeille on tärkeämpää se itse kuljetus kuin lähetyksen perille saaminen. Toimituksen onnistuminen on sivuseikka. Pääasia on, että pyörät pyörivät. Johan jo sana "kuljetusliike" pitää sisällään kaksi tätä päämäärätöntä touhua kuvaavaa sanaa: "kuljetus" ja "liike". Se, saadaanko lähetys toimitettua ja perille, ei ole tärkeää.
Jouduin jälleen tänään erään tällaisen haamutoimituksen uhriksi. Posti kävi taas oven takana keskellä työpäivää kokeilemassa onneaan. Selväähän on, että työssäkäyvät ihmiset ovat työpaikoillaan eivätkä päivystä kotona odottamassa mahdollisesti toimitettavia paketteja. Toimitukselle kun ei ole myöskään mitään takeita. Sitä saattaa joutua odottamaan kädet ristissä iltaan asti vain saadakseen tiedon, että lähetys on sittenkin itse noudettava. Posti kun on tehnyt haamutoimituksen ja väittää käyneensä oven takana. Olen nyt perin kyllästynyt näihin kuljetusliikkeiden omavaltaisiin sopimusmuutoksiin. Päätin liittyä postin leikkiin ja katsoa, mitä tälle kymmenen kilon paketille tapahtuu, kun en lähdekään sitä raahaamaan kolmen kilometrin päästä jostakin hankalasta noutopisteestä. Tarina saattaa siis saada jatkoa.