pe22huh201111:04

Living in the Material World

Pitkäperjantai on sopiva päivä kuunnella Living in the Material World -äänilevyä. Beatles-yhtyeen kuuluisa kitaristi George Harrison (1943-2001) levytti tämän toisen sooloalbuminsa 1970-luvun alkuvuosina pian Beatles-yhtyeen hajoamisen jälkeen. Levy julkaistiin toukokuussa 1973 ja vain viiden viikon kuluttua albumi ja siitä lohkaistu single nousivat Yhdysvaltojen levylistojen ykkösiksi. Harrison oli fokusoitunut hengellisiin teemoihin jo ennen tämän levyn ilmestymistä, mutta Living in the Material World -albumi toi vielä selvemmin esille hänen missionsa tutkia uskonnollissävytteisiä aiheita. Tutustuin tähän levyyn ensimmäisen kerran jo koululaisena eli 1970-luvun puolella. Tuolloin levyn erikoiset sävelmät jäivät mieleeni ja parikymmentä vuotta myöhemmin ostin uudelleenmasteroidun CD-äänitteen, joka julkaistiin vuonna 1991. Kuuntelen levyä aika ajoin, vaikka viime vuosina se on saanut pölyttyä hyllyssä pidempään.

Living in the Material World -albumin kappaleet ovat osin voimakkaan hengellisiä. Avattavan albumin sisäkannessa on valokuva Harrisonista bändinsä ympäröimänä, ja asetelma mukailee Leonardo da Vincin (1452-1519) kuuluisaa Viimeinen ehtoollinen -seinämaalausta. Kappaleiden musiikki on erittäin ammattitaitoista ja melodista, ja monet teemat jäävät helposti mieleen. Melankolisten sävelmien lisäksi levyllä on joukko haikeita balladeja sekä vauhdikkaampia, jopa rockahtavia osuuksia. Levyn äänitystä varten Harrison kokosi Lontoon kuuluisaan Apple-studioon ydinryhmän, jossa kosketinsoittimia soittivat Nicky Hopkins (1944-1994) ja Gary Wright, bassoa Klaus Voorman ja rumpuja Jim Keltner. Nimikkokappaleessa Living in the Material World on tuplarummusto, sillä Keltnerin lisäksi rumpuja soittaa toinen Beatles-kuuluisuus Ringo Starr. Kappaleen puhallinosuuksista vastaa Jim Horn ja basisti Voorman soittaa poikkeuksellisesti myös tenorisaksofonia. Mielenkiintoiset kokoonpanot eivät jää tähän. Kappaleessa kuullaan myös intialaista, kahdesta rummusta koostuvaa tabla-lyömäsoitinta, jota taituroi Zakir Hussein samalla, kun Horn soittaa taustalla huilua.

Harrisonin erääksi tavaramerkiksi muodostui slide-kitaran soittotyyli. Paikka paikoin liukuvaa soundia pääsee kuulemaan mainioissa sovituksissa, kuten Sue Me, Sue You Blues -kappaleessa. Jesse Ed Davis (1944-1988) tosin levytti tämän Harrisonin säveltämän blues-tyylisen kappaleen jo vuotta aiemmin eli vuonna 1972 ilmestyneelle Ululu-levylleen. Levyn ehkä parhain kappale on mielestäni haikea balladi The Light That Has Lighted The World. Sanoituksesta päätellen Harrison on saanut kokea ulkopuolisten arvostelua mieltymyksistään uskonnollisiin teemoihin. Kieltämättä tämänkin laulun nimen voi tulkita pääsiäisajan päähenkilön kunniaksi. Hengellisiin lauluihin lukeutunee myös The Lord Loves The One (That Loves The Lord), jonka nimestäkin on tulkittavissa spirituelli sanoma. Älppärin kappaleita on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vaikea rankata mihinkään paremmuusjärjestykseen. Kaikki laulut ovat kerrassaan mestarillisen upeita ja niitä voi helposti kuunnella uudestaan ja uudestaan vaikka koko pääsiäisen. Harrisonin Living in the Material World -levy on yksi kevyen musiikin merkkiteoksista ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen.