Käväisin eilen pikimmiten Turussa lyhyellä viikonloppumatkalla. Lähdin matkaan jo aamutuimaan viiden euron bussikyydillä. Matkustaminen suurimpien kaupunkien välillä on olennaisesti halventunut viime vuosina. Kuluttajan kannalta suotuisaan hintakehitykseen on osaltaan vaikuttanut koventunut kilpailu erityisesti bussiyhtiöiden välillä. Haastajaksi jokin vuosi sitten ilmaantunut Onnibus on onnistunut kasvattamaan myös kilpailijoidensa kassaa, sillä monet liikennöitsijät ovat vastanneet haasteeseen alentamalla lippujensa hintoja. Seurauksena on ollut bussiliikenteen vilkastuminen ja matkustajamäärien kasvaminen. Nykyään Turkuunkin pääsee Helsingistä muutamalla eurolla. Olen suosinut jo pitkään Expressbusseja, jotka vievät perille linja-autoasemalle asti toisin kuin kilpailijansa, joka jättää matkustajat kaupungin laidalle esimerkiksi jonnekin Kupittaan ja Ikituurin taakse. Sieltä patikointi keskikaupungille vie vielä melkoisesti aikaa ja vaivaa. Paikallisliikenteen bussilla toki pääsee jatkamaan, mutta säästöt hupenevat sitten siihen. Laskeskelin, että voin hyvin maksaa 1,20 euroa enemmän, jotta pääsen asemalle ja sieltä kävellen kätevästi keskustaan.

Halpoja matkalippuja saa yleensä pikavuoroihin. Expressbussit kiitävät pääsääntöisesti pysähtymättä perille, kun taas pikavuorot poikkeavat muutamalla paikkakunnalla jättämässä ja poimimassa matkaajia. Aamuvuoroni oli perinteinen pikavuoro, mikä tarkoitti kurvailua uuden moottoritien sijaan vanhaa Ykköstietä pitkin. Matkan varrella ohitimme Lahnajärven taukopaikan. Lahnajärvi on tullut minulle tutuksi vuosikymmenten saatossa, sillä aikoinaan matkasin vuosittain kymmeniä kertoja Turun ja Helsingin väliä. Parhaimmillaan matkoja tuli tehtyä useita kertoja viikossa ja kaikkein kiihkeimpinä aikoina jopa päivittäin. Tuolloin oli tapana pysähtyä kahville joko Ykköspesään tai syömään Lahnajärvelle. Moottoritien valmistuminen muutti nämäkin käytännöt. Toisaalta olin jo noihin aikoihin lopettanut sukkuloinnin kaupunkien välillä, joten en niin sanotusti menettänyt mitään. Matkat entiseen pääkaupunkiin vähenivät pariin kolmeen käyntiin vuodessa, ja usein nekin tripit tein junalla, vielä kun se oli minulle edullista eikä verinen bussikilpailu ollut alkanut.

Moottoritie pitkälti hiljensi vanhan Ykköstien ja sen varrella sijainneet palvelut. Näiden joukossa myös kuuluisa Lahnajärven taukopaikka sammui. Aikoinaan 1980-luvulla hyvin vilkas ja suosittu pistäytymispaikka työllisti jopa 70 henkilöä, mutta sittemmin alue on päässyt rähjääntymään. Tänä kesänä ravintolarakennuksen edustalla on kuitenkin ollut pitkän tauon jälkeen vilkkaampaa. Vuosia tyhjillään ollut ravintola on saanut uuden yrittäjän. Pia Landen on hankkinut kiinteistön ja ryhtynyt jälleen pyörittämään palveluita ohikulkeville matkustajille. Lahnajärven taukopaikalla on pitkä ja merkittävä historia, joka liittyy vuoden 1952 olympialaisiin Helsingissä. Tuolloin kisaväkeä maakunnista pääkaupunkiin kisapaikalle kuljettaneet bussit pysähtyivät käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta Lahnajärvellä, joka noihin aikoihin tunnettiin Matkamanna-nimellä. Paikka säilyi pitkään pikavuorojen keskeisenä pysähdyspaikkana. Nyt näyttää siltä, että Lahnajärvi päässee vuosia kestäneestä alemmuustilastaan, kun uusi yrittäjä aloittaa monipuolisten palveluiden tarjonnan. Virallisia avajaisia vietetään muutaman viikon kuluttua perjantaina 18. syyskuuta. Nykyaikaisen kaupunkilaisen elämä näyttää vain olevan sen verran hektistä, ettei tauoille tunnu olevan sijaa. Niinpä pikavuorot taitavat jatkossakin pyyhältää sata lasissa Lahnajärven ohi, sillä matka-aika Helsingistä Turkuun on jo nyt kaksi ja puoli tuntia, mitä ei mielellään enää kasvattaisi ylimääräisillä pysähdyksillä. Toivotaan Lahnajärvelle kuitenkin menestyksekästä uutta elämää 2000-luvulla.