Suomen urheilupyhättö Olympiastadion on paraikaa mittavan remontin kourissa. Vuonna 1938 käyttöön otettu ikoninen urheilun funkkisrakennus palveli Helsingin olympialaisia vuonna 1952. Alun perin kisapaikka valmistui vuoden 1940 olympialaisia varten, mutta toisen maailmansodan vuoksi kisat peruttiin ja järjestettiin pääkaupungissamme vasta reilun vuosikymmenen kuluttua. Stadionia on remontoitu olympialaisten jälkeen useaan otteeseen. Tänä vuonna alkaneen laajan peruskorjauksen myötä etelä- ja pohjoiskaarteen katsomot katetaan, penkit ja sisätilat uusitaan sekä toteutetaan muita suuria hankkeita, kuten stadionin alle rakennettavat uudet 20 000 neliön tilat.

Valtava remonttiurakka vaatii luonnollisesti paljon rahaa. Yksi tapa rahoittaa tämänkaltaisia suuria hankkeita on kääntyä kansan karttuisan kukkaron puoleen. Niinpä Stadion-säätiö on käynnistänyt varainhankintakampanjan, jossa tavoitteena on kerätä varoja varusteiden hankkimiseen. Kaavaillut varusteet maksavat noin seitsemän miljoonaa, josta nyt käynnistyneen Stadionkeräyksen osuus tulee olemaan keskeinen, joskin varoja kerätään samaan aikaan myös muista lähteistä. Keräykseen voivat osallistua niin yksityishenkilöt kuin yrityksetkin. Jokainen lahjoittaja saa nimensä uudistetun Stadionin vierailijakeskuksen virtuaaliseinälle ja Stadion-kirjaan. Olympiastadionin seinälle ikuistetaan 100 euroa ja enemmän lahjoittaneet yksityishenkilöt ja vähintään 1 000 euroa lahjoittaneet yritykset ja yhteisöt. Rakennukseen ikuistettavia nimiä on tarjolla rajoitettu määrä.

Lahjoitin heti keräyksen käynnistyttyä sata euroa Stadionille. Halusin olla mukana kansallisesti ja arkkitehtonisesti tärkeän rakennuksen kehittämisessä ja säilyttämisessä. Minulla on myös mukavia muistoja Stadikasta, sillä olen vieraillut rakennuksessa moneen otteeseen ja Stadionin tornissakin muutamia kertoja. Ensimmäinen vierailuni tornissa parikymmentä vuotta sitten on jäänyt erityisesti mieleeni. Olin ollut huipulla jo jonkin aikaa ja aloin tehdä paluuta takaisin maan kamaralle. Laskeuduin hissitasolle odottamaan hissiä. Aika kului, mutta hissiä ei vain kuulunut. Lopulta joku otti sisäpuhelimella yhteyden vahtimestariin ja kertoi, että joukko vieraita oli jumissa tornin huipulla. Vahtimestari osasi sanoa, että hissi oli mennyt epäkuntoon ja että hän oli tulossa kävellen portaita ylös avaamaan meille porraskäytävän ovea. Vahti kertoi, että nousu 72 metriä korkean tornin huipulle kestäisi noin puoli tuntia ja pyysi meitä odottamaan kärsivällisesti. Aikanaan portaikon ovi sitten avautui meille ja niin pääsin harvinaiselle matkalle laskeutumaan Stadionin tornin portaita alas. Nyt niin Stadion kuin sen tornikin ovat suljettuja vuoteen 2019 asti kestävän peruskorjauksen ajan. Remontin jälkeen Olympiastadion avautuu jälleen yleisölle entistä ehompana.