Tämän joulun suosikkivempele näyttää olevan hiilihapotuslaite. Laitteella tehdään raikkaasta talousvedestä kuplivaa janojuomaa hiilihapolla. Myyntiargumentit ovat houkuttelevia. Enää ei tarvitse kantaa raskaita pulloja kotiin ja palauttaa tyhjiä kauppaan. Energiaakin säästyy, sillä laite ei käytä verkkovirtaa. Kaikki argumentit siis puhuvat hiilihapotuslaitteen puolesta. Tuskinpa tästä välpättimestä tulee vedenkeittimen tai leipäkoneen kaltaista kodinkonehittiä, mutta hyvällä syyllä se voidaan laskea edellä mainittujen turhuuksien joukkoon. Vedenkeitin nyt vielä puolustaa paikkaansa kodin keittiössä. Nopeuttaahan se veden keittämistä, jos sitä verrataan vaikkapa perinteiseen sähköliedellä kiehautettavaan tapaan. Leipäkoneenkin hyötyjä pitää perustella pitkään ennen kuin sille löytyy rationaalinen hankintaperuste.

Hiilihapotuslaite on kuitenkin turhuuksien ääripäästä. Aivan ensimmäiseksi pitää kysyä, miksi vesi ylipäätään pitää hiilihapottaa? Eikö vettä voisi juoda aivan sellaisenaan? Ihan ilman energiankulutusta eivät juomatkaan ala kuplia. Ensin pitää miettiä, paljonko energiaa tarvitaan hiilihapon tuottamiseen pieneen painepulloon. Sitten voisi laskea, miten paljon energiaa on käytetty itse laitteen valmistamiseen. Lienee turha ihmetellä tämän enempää, mistä on kysymys. Markkinointi toimii ja joulun alla kukkaronnyörit ovat taas löysällä.