Suomessa on erittäin hyvin toimiva tekijänoikeusjärjestelmä. Erityisesti säveltäjien ja sanoittajien tekijänoikeudet on tehokkaasti hallinnoitu. Kiitos tästä kuuluu ukkovanhus Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:lle. Teosto perustettiin jo vuonna 1928, ja se on siitä lähtien puolustanut voimakkaasti suomalaisten musiikintekijöiden oikeuksia. Esittävien taiteilijoiden yhdistys eli Gramex ry sen sijaan on uudempi tulokas. Gramex perustettiin vuonna 1967 ja sen tehtävänä on hallinnoida esiintyvien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien oikeuksia. Molemmat järjestöt siis ovat tekijänoikeuksien puolustajia, mutta palvelevat hieman eri asiakaskuntaa.

Teostory on Teoston äänenkannattaja ja uutislehti. Se uusin numero 1/2006 käsittelee tapansa mukaan ajankohtaisia tekijänoikeudellisia asioita. Katsauksissa käydään Rovaniemen Popcityssä sekä Midemissä, jossa suomalainen musiikki on ollut näyttävästi esillä. Erityisesti silmiini pisti lehden loppupuolella uutinen piratismin vastaisesta kampanjasta. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, Luovan työn tekijät ja yrittäjät (Lyhty), Opetushallitus ja opetusministeriö ovat tuottaneet tiedotepaketin tekijänoikeuteen ja piratismiin liittyvistä asioista. Tämä julkaisu on suunnattu erityisesti peruskoulujen 7.-9. luokille. Tekijänoikeuksista ja piratismista onkin hyvä kertoa koululaisille ja nuorille. He nimittäin ovat usein myös musiikin suurkuluttajia, joten hyvät ja eettiset tavat musiikin hankinnassakin on syytä oppia jo nuorena.

Ikävä kyllä nuorten ryhmä ei ole ainoa piratismiin syyllistynyt joukko. Tunnen eräänkin noin 30-vuotiaan, joka häikäilemättömästi käyttää hyväkseen Internetissä ja vertaisverkoissa jaettavaa materiaalia. Hän on osasyyllinen musiikkituotteidemme kalliisiin kuluttajahintoihin, sillä kustannukset ovat joka tapauksessa samat ostettiin niitä levyjä tai ei. Mitä harvempi levyn ostaa sitä suuremman osuuden kukin näistä kustannuksista maksaa. Voin kuvitella miten tämäkin kaveri nauraa, kun ihmiset kuluttavat rahansa johonkin sellaiseen, jonka voi saada ilmaiseksikin. Hänen kohdallaan ei varmaankaan ole kyse rahasta eli ei hän mikään köyhä ole. Tyypin periaatteena vain on olla maksamatta hyödykkeistä, joita hän mielellään kuitenkin käyttää. Tämä on erittäin lapsellista ja kertoo vain siitä, miten kehittymätön hänen ajatusmaailmansa vielä on. Puheena olevan nuorenmiehen käytös on dilemma, sillä hän kuvittelee olevansa oman alansa ammattilainen. Hänen alallaan piratismia vastaan on taisteltu jo vuosia, joten hänen ammattitaidossaan on siis vielä suuria puutteita. Luulenpa, että edellä mainittu koululaisten ryhmäkin ajattelee asiaa jo nyt viisaammin.

Joku voi miettiä, että Teosto on köyhien taiteilijoiden puolustaja kerätessään tekijänoikeusmaksuja muusikoille edelleen tilitettäväksi. Taiteilijat eivät suinkaan ole köyhiä, päinvastoin, he ovat hyvinkin rikkaita mitä tulee luovuuteen ja älykkyyteen. Tekijänoikeusjärjestöt sen sijaan taistelevat muita köyhiä vastaan. Nämä "köyhät" eivät ole taloudellisesti köyhiä vaan vain älyllisesti vajaita ja jälkeenjääneitä käyttäessään piraattituotteita. Tällaisia köyhiä tuleekin vastustaa ja heidän kapinallinen toimintansa lopettaa.