Eduskuntavaaleihin on enää noin kuukausi. Ehdokkaat ovat esitelleet itseään ja sanomaansa turuilla ja toreilla jo jonkin aikaa. Helsingin keskustassa on tätä nykyä vaikea liikkua ilman, että käteen työnnetään vähän väliä jokin lippulappu eli vaalimainos. Liekö vaalimainonta siirtynyt sekin paljolti jo nettiin, kun takavuosien vaalimökit ja -teltat ovat kadonneet muutamaa lukuun ottamatta. Saattaa tietysti olla niinkin, että nyt on vielä liian aikaista aloittaa markkinointi. Ehtiihän sitä äänestäjä neljässä viikossa unohtaa ja mikä pahinta, vaihtaa mielipidettään. Ehdokkaiden vaalityö on markkinointimielessä hieman tehotonta. Ehdokas näkyy kansalaisille juuri vaalien alla ja silloinkin vain muutaman viikon ajan. Vaalien jälkeen henkilöstä ei kuulu mitään, ellei sitten pääse jonkun kohun saattelemana uutisotsikoihin.

Tosipoliitikko tekee pitkäjänteistä työtä. Hän haalii äänestäjiä ja kannattajia vaalien välilläkin. Työtä on jatkettava, vaikka tulisi valituksikin. Uusia äänestäjiä pitää jatkuvasti hankkia lisää varmistaakseen läpimenonsa tulevissa vaaleissa. Myös niitäkin äänestäjiä pitää muistaa, jotka ovat jo kannatuksensa ilmaisseet, jotta he eivät vaihda seuraavissa vaaleissa ehdokasta. Poliitikon on siis hyvä olla koko ajan esillä ja mieluiten tietysti hyvässä mielessä. Kaikenlainen toisten parjaaminen ja loanheitto eivät kuulu hyvää käytökseen eikä varsinkaan politiikkaan. Totuus sen sijaan on toisenlainen. Nyt kun olen seurannut sivusta tämän päivän poliittista keskustelua, syytellään siinä toisia ja kaivetaan esiin vastapuolen heikkouksia. Kovin lapselliselta poliittinen keskustelu kuulostaa, vaikka välillä tuntuu, että lapsetkin osaavat nykyään käyttäytyä paremmin.

Hartaasti toivon vaalien olevan jo ohi. Pääsisi taas kaduilla kävelemään ilman, että joutuu kiertelemään vaalikaupustelijoita. Lasipalatsin edustalla jopa pikkulapsi oli laitettu jakamaan mainoslehtisiä. Olihan se kovin tunteisiin vetoavaa, kun haalaripukuinen termospullon kokoinen ja muutaman maitohampaansa jo pudottanut mukula ojensi vaaliehdokkaan mainosta, mutta olipa tuo tilanne samalla äitelää äänten kalastelua. Poliitikkojen hermostuneisuus on hyvin aistittavissa. Puoluekannatus seilaa ylös ja alas. Kannastaan epävarmojen äänestäjien määrä kasvaa sitä mukaa, kun taistelu kansanedustajien paikoista kiristyy. Syyttelyt laidalta toiselle eivät paranna tilannetta, vaan paremminkin entisestään sekoittavat kansalaisten päät. Niinpä, ei tällaista tappelua kukaan viitsi seurata ja siksi olisikin parasta, että vaalit olisivat jo ohi.