Alvar Aalto (1898-1976) on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista arkkitehdeistämme. Suomesta on tosin lähtöisin muutama muukin maailmalla menestynyt arkkitehti, kuten Eliel Saarinen (1873-1950) ja Reima (1923-1993) ja Raili Pietilä. Aalto on kuitenkin niittänyt mainetta yli rajojemme ehkä enemmän kuin kukaan muu suomalainen arkkitehti. Kieltämättä Aallon tuotanto on ollut laajaa aina rakennusarkkitehtuurista sisustukseen asti. Mestarin töitä tullaan yhä edelleen katsomaan paikan päälle eri puolilta maailmaa, vaikka noista suuruuden ajoista on kulunut jo hyvänen tovi. Henkilökohtaisesti pidän Alvar Aallon arkkitehtuuria keskinkertaisena. Monista hänen töistään puuttuu oivallus, ja kerran kehitettyä ideaa monistetaan rakennuksesta toiseen. Tällaisia esimerkkejä ovat vaikkapa isot ikkunat, joita näkee Rautatalossa ja Enson pääkonttorirakennuksessa sekä kaareviksi muotoillut ikoniset ovenkahvat. Muutamissa Aallon töissä on nähtävissä myös kummallisia virheitä, jotka liittyvät kaiketi tilanhahmotusongelmaan. Astuessaan Akateemisen Kirjakaupan taloon Keskuskadun puolelta huomaa sisäovien ja hissien törmäyskohdan. Samankaltaisen tilaongelman löytää Turun Sanomien pääkonttorirakennuksesta, kun sisäpihalta laskeutuu kellarikerrokseen. Siellä pitkä mies tai nainen voi lyödä portaikossa päänsä kattoon.

Alvar Aallon kädenjälki näkyy hyvin pääkaupungissamme Helsingissä. Keskustaan on noussut yksi jos toinenkin arkkitehtimestarin suunnittelema pytinki. Näistä eittämättä tunnetuin lienee Finlandia-talo, jonka syntyhistoriaan liittyy eräs todentamaton tarina. Satuin nimittäin vuosia sitten vierailemaan Tamminiemen museossa eli presidenttiemme entisessä virka-asunnossa. Siellä museokierrokseen kuului käynti rantasaunassa, jossa presidentti Urho Kekkosella (1900-1986) oli tapana saunottaa vieraitaan. Saunarakennuksessa on takkahuone, jossa on useita lavereita saunavieraille. Museon opas kertoi vierailijoille tuolloin mielenkiintoisesta saunaillasta, johon osallistui presidentin lisäksi Alvar Aalto. Kekkonen seurueineen olivat vilvoittelemassa lavereillaan viinahöyryissään, kun Aalto alkoi puhua. Arkkitehti on tarjonnut Helsingin kaupungille uutta kongressirakennusta, mutta päättäjät eivät lämmenneet ajatukselle. Kerrottaan, että Aalto valitteli kaupunginisien nuivaa suhtautumista Kekkoselle, joka sitten tokaisi saunavieraalleen: "Suunnittele sinä se sinun töllisi. Minä pidän huolen siitä, että se rakennetaan!" Näin siis kerrotaan Finlandia-talon lopulta syntyneen. En tiedä, paljonko tuossa tarinassa oli museo-oppaan vierailleen tarjoamaan viihdykettä ja miten paljon jutussa oli totuuden siementä, mutta legenda kuvastaa hyvin, miten auktoriteetit tuohon aikaan junailivat päätöksiä.

Aallon töihin on helppo tutustua Helsingissä. Keskisimmät rakennukset sijaitsevat aivan ydinkeskustassa kävelyetäisyyksien päässä toisistaan. Hieman kauempana sijaitsee vielä lisää Aallon suunnittelemia rakennuksia, kuten monet asuintalot sekä tietysti mestarin oma ateljee Munkkiniemessä. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto julkaisi vuonna 2009 hienon ja kattavan 120-sivuisen Alvar Aallon kädenjälki Helsingissä -teoksen (ISBN 978-952-223-434-6). En enää muista tarkalleen, miten olen tämän kirjan saanut käsiini, mutta hämärä muistikuvani on, että sain sen eräässä Aallon arkkitehtuuria kuvaavassa näyttelyssä mukaani. Opus on erinomainen läpileikkaus mestariarkkitehdin tunnetuista töistä pääkaupungissa. Lukuisat isot värikuvat sekä vähän vanhemmat mustavalkokuvat yhdessä kiehtovan tarinan kanssa kertovat Aallon töistä eri vuosikymmeninä. Kirjan voi edelleen ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista muutamalla kympillä tai lainata kaupunginkirjastosta. Kirjasta on saatavana myös sähköinen PDF-versio, jota voi lukea kätevästi tietokoneellaan.

Makkonen, Leena

Alvar Aallon kädenjälki Helsingissä

ISBN

978-952-223-434-6

Kustantaja

Kaupunkisuunnitteluvirasto