Sunnuntaikävelyni suuntautui tänään luonnontieteelliseen keskusmuseoon Helsingin Etu-Töölössä. Museo on hiljattain liittynyt Museokortti-museoiden joukkoon, joten sisään pääsee nykyään myös kortilla. Viime käynnistäni Luomus-museossa on ehtinyt vierähtää tovi, ja tarkemmin kun muistelen, niin edellisen kerran taisin kierrellä museossa yli kymmenen vuotta sitten. Kesällä tosin piipahdin kahvilla museon ala-aulassa, mutta käyntiä ei voi laskea varsinaiseksi museokäynniksi. Luomus oli tänäänkin sunnuntaina suosittu kohde, sillä museovieraita oli tupa täynnä. Nykyisen luonnontieteellisen museon rakennus valmistui vuonna 1913. Pietarilainen opetusneuvos Lev Siško suunnitteli rakennuksen alun perin tuon ajan uudenaikaiseksi venäläiseksi poikakouluksi rehtori Victor V. Belevitšin toimeksiannosta. Suomen itsenäistyminen neljä vuotta myöhemmin vuonna 1917 muutti kuitenkin kimnaasirakennuksen käyttötarkoituksen.

Koulurakennus toimi itsenäistymisen jälkeen ensin armeijan palveluksessa. Helsingin yliopisto osti rakennuksen valtiolta vuonna 1923 ja sijoitti sinne eläintieteelliset kokoelmansa, jolloin vanha kimnaasi muuttui museoksi. Rakennus itsessään on jo näkemisen ja vierailun arvoinen, mutta aikansa saa kulumaan rattoisasti myös luonnontieteellisten kokoelmien parissa. Museossa nimittäin riittää katseltavaa. Käytäviä ja näyttelytiloja on Arkadiankadun puoleisen rakennuksen lisäksi Nervanderinkadun puoleisessa siipirakennuksessa ja kaiken lisäksi monessa kerroksessa. Luomus on avoinna yleensä arkisin ja viikonloppuisin paitsi maanantaina ja lokakuussa tiistaina. Sisäänpääsymaksun voi kuitata kätevästi Museokortilla.