Lauantaipäivä hupeni tänään matkustellessa ja erinomaisessa konsertissa. Herätyskelloni pärähti soimaan jo aamutuimaan, sillä edessä oli kahden tunnin köröttely Helsingistä Tampereelle. Lähijuna nytkähti matkaan hieman yhdeksän jälkeen aamupäivällä ja taittoi verkkaisen matkansa kohti Pirkanmaata saapuen Tampereelle hieman ennen puoltapäivää. Ohjelmassani oli Kivikasvojen show Tampereen komediateatterissa kahden aikaan iltapäivällä, ja ennen tilaisuutta ennätin pistäytyä lounaalla Fazerin ravintolassa Hämeenkadulla aivan kaupungin keskustassa. Otin lounaaksi houkuttelevalta kuulostaneen lihapulla-annoksen enkä joutunut pettymään. Liekö edessä odottanut tunnelmallinen konsertti-iltapäivä tehnyt minut erityisen nälkäiseksi vai olisiko vain päivän poikkeuksellisuus saanut ruuan maistumaan tavallista maukkaammalta, mutta joka tapauksessa söin lounaan hyvällä ruokahalulla.
Kovasti odottamaani Kivikasvojen esitykseen oli vielä aikaa ja kulutin joutenoloani kaupungilla maleksien. Jossakin vaiheessa päätin lopulta alkaa kävellä kohti komediateatteria, kun tunsin oloni jotenkin tarkkailun alaiseksi vartijan saavuttua Suomalaiseen kirjakauppaan seuraamaan puuhiani, kun vain katselin kirjoja ostamatta mitään. Kun vartija huomasi aikeeni poistua kaupasta, meni hän edeltä pidellen minulle ovea auki. Saattoihan kyseessä olla tietysti puhdas sattumakin. Onneksi sen koommin Helsingissä kuin Tampereellakaan ei ollut ennustettua lumimyrskyä ja saatoin käyskennellä kaduilla melko tavalliseen tapaan, vaikkakin kadut olivat paikoitelleen vielä aiemmin sataneen lumen peitossa.
Saavuin teatteriin hyvissä ajoin ja ehdin lukaista viidellä eurolla ostamani käsiohjelman odottaessani. Kahdelta sitten koitti vihdoin esityksen aika ja katsomossa tunnelma oli suorastaan katossa. Olin ostanut lipun kvartetin tämänpäiväiseen ensi-iltaan jo marraskuun alussa kolmisen kuukautta sitten ja varmistin näin suotuisan istumapaikan suurin piirtein keskeltä katsomoa. Musiikki alkoi soida ja pian lavalle asteli neljän komean miehen rivistö. Oli laulun aika. Made in Finland -nimen saanut kevään ensi-ilta käynnisti Kivikasvojen 49.:nnen taiteilijavuoden loppuunmyydylle katsomolle. Taattu show-meininki otti välittömästi yleisön haltuunsa ja aplodit raikuivat rajuina jokaisen kappaleen jälkeen. Fredin hienot tulkinnat vanhoista hittikappaleistaan saivat vähän väliä haukkomaan henkeä tunnekuohun vallatessa mieleni. Hauskat sketsit upeiden lauluosuuksien välissä saivat monisatapäisen katsomon nauramaan rattoisasti ja taas taputukset suorastaan kohisivat ilmassa.
Parin tunnin esitystä olisi voinut seurata vielä toisen mokoman. On vaikea uskoa, että keski-iältään noin seitsemänkymppiset viihdetaiteilijat Henrik Lamberg, Vesa Nuotio, Ismo Sajakorpi ja Matti "Fredi" Siitonen esiintyivät yhä aivan kuin iällä ei olisi ollut mitään merkitystä. Täydellisestä esityksestä sai hakemalla hakea vikoja - niitä ei vain yksinkertaisesti ollut. Kaikesta huokui vuosikymmenten täydellisyyteen hioutunut ammattimaisuus, joka oli ilo niin silmille kuin korvillekin. Tampereen komediateatteri oli lisäksi oiva paikka Kivikasvojen viihteelle. Teatteri sijaitsee kävelyetäisyydellä ydinkeskustasta ja rautatieasemalta, ja ravintolapalvelutkin toimivat hyvin. Vaikka koko lauantaipäivä tässä viihteellisessä iltapäivässä kuluikin, oli se jälleen kerran erinomaisesti onnistunut ja siitä iso kiitos kuuluu tietysti Kivikasvoille. Niille, jotka ovat vasta menossa seuraamaan esitystä, en vielä paljastakaan illan loppuhuipentumaa, joka jääköön miellyttäväksi yllätykseksi. Hyvällä tuulella köröttelin parin tunnin lähijunamatkan takaisin Helsinkiin, jonne saavuin juuri sopivasti noin puoli kahdeksan aikaan illalla.