Markkinoille on viime aikoina tullut useita uusia elektronisten kirjojen lukulaitteita. Lukulaite on väline, jolla luetaan kirjoja ja muita painotuotteita elektronisesti laitteen näytöltä. Tekniikka ei sinänsä ole uutta, mutta sen soveltaminen elektronisten kirjojen lukijana on alkanut nostaa päätään. Näyttävän markkinoinnin on tehnyt Amazon-verkkokauppa, joka toi kuluttajille ensimmäisten joukossa toimivan lukijan nimellä Kindle. Laitteiden kehitys on nopeaa, sillä Kindlestä on julkaistu jo parannettuja versioita. Kehitys tuskin jää näihinkään laitteisiin, sillä sähköistä paperia on tutkittu ja suunniteltu jo vuosia. Taskuun rullattava tai taiteltava arkki antaa vielä odottaa itseään, mutta senkin aika vielä koittaa.

Lukulaitteet ovat suorastaan erinomainen keksintö. Niiden perusmuistiin mahtuu tyypillisesti satoja, ellei tuhansia keskikokoisia kirjoja, joita voi joustavasti lukea kuvaruudulta kuin perinteistä painettua kirjaa konsanaan. Laitteet mahdollistavat myös monia mainioita ominaisuuksia, kuten kirjanmerkit. Lukija voi merkitä kesken jääneen kohdan elektronisella kirjanmerkillä ja jatkaa lukemistaan myöhemmin samasta kohdasta. Mielenkiintoiset kohdat kirjasta voi niin ikään merkitä kirjanmerkillä. Tekstin suurentaminen ja pienentäminen on vaivatonta. Tällaista ominaisuutta ei hevin toteuteta painotuotteeseen. Uutta luettavaa ladataan laitteen muistiin langattomasti, joten luettavasta ei varmaankaan tule pulaa.

Parasta lukulaitteessa on luonnonvarojen säästö. Kirjoja ei enää tarvitse painaa perinteisesti paperille ja kuljettaa pitkiä matkoja kirjakauppoihin. Tämä säästää niin tuotanto- kuin kuljetuskustannuksissakin. Luonnollisesti laitteet kuluttavat sähköä, ja laitteiden valmistaminen rasittaa entiseen tapaan niin luontoa kuin luonnonvarojakin. Uskoakseni laitteet tuovat kokonaisuudessaan säästöjä, vaikka kulutuksen painopiste siirtyy paperiteollisuudesta enemmän energian tuotantoon. Lukijalaitteet osoittavat nyt kehityksen suunnan, ja yhä useampi valmistaja on lähtenyt mukaan kasvaville markkinoille.

Yhdysvaltalainen Barnes & Noble on suuri kirjakauppaketju ja julkistanut hiljattain oman lukulaitteensa nimellä nook. Kirjakaupat ovat ehkä luonnollinen astinlauta lukulaitteiden markkinointiin, sillä myyväthän nämä toimijat myös luettavan materiaalin laitteisiin. Aivan yksin kirjakaupat eivät kilpaile keskenään, sillä myös Sony on julkistanut oman lukulaitteensa. Nykyään tällaisia laitteita on tarjolla jo yli kymmeneltä valmistajalta eikä loppua ole näköpiirissä.

Uusien konseptien myötä markkinoille ilmestyy aina myös liuta uusia formaatteja. Elektroniset kirjat eivät tee tässä poikkeusta. Laitteiden valmistajat ja kirjakauppiaat yrittävät sitoa asiakkaan oman tuotteensa käyttäjäksi tuottamalla luettavan materiaalin muodossa, jota vain kyseinen laite ymmärtää. Standardointi tällä alueella on tekemättä ja tuskin sellaista edes saataisiin aikaan, sillä kysymys on jälleen kerran isoista markkinoista. Protektionismista ei päästä eroon ja formaattien sekamelska saa jatkua ja yleensä kuluttajan harmiksi.

Lukulaitteet ovat vasta kehityksensä alkutaipaleella. Vuosien kuluttua saamme nähdä, mihin kehitys on johtanut. Laitteet laihtuvat, kevenevät ja monipuolistuvat entisestään. Tarjonta kasvaa samaa tahtia ja lehtien sekä kirjojen lisäksi lukulaitteet alkavat todennäköisesti muistuttaa pientä mukana kulkevaa nettiselainta. Kaukana ei ole ajatus katsella elokuvia ja televisio-ohjelmia samaisella laitteella. Kuka tietää, jos vaikka matkapuhelimien nykykehitys kohtaa elektroniset lukulaitteet ja lopulta yhdistyvät kaiken kattavaksi monitoimilaitteeksi.