Rockin historiassa on julkaistu mielestäni vain harvoja täydellisiä äänilevyjä. Sparksin vuonna 1974 julkaisema Kimono My House on ehdottomasti yksi näistä onnistuneista valioista. Vaikka levyllä ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä japanilaisuuden kanssa, niin ällistyttävän hyvää musiikkia se sen sijaan sisältää. Sparks perustettiin Los Angelesissa, Yhdysvalloissa jo 1970-luvun alussa. Kimono My House on heidän kolmas levynsä, joka kohosi nopeasti tuon ajan yhdeksi myydyimmäksi älppäriksi. Enkä yhtään ihmettele. Kappale toisensa perään on yhtä juhlaa. Tätä levyä voisi kuunnella loputtomiin, uudelleen ja uudelleen.

Levy alkaa mystisen oloisesti. Avauskappale on nimetty Villin Lännen tyyliin kaupungilla, joka ei riitä kahdelle pyssysankarille. Aluksi äänite kuulostaa uskomattomalta sekamelskalta, tyylisuuntien kakofonialta, mutta jo 50 kuuntelukerran jälkeen alkaa löytää helmiä. Juuri näiden helmien löytäminen innoittaa levyn pyörittämiseen kerrasta toiseen. Amateur Hour on LP:n parhaimpia soittoja puhumattakaan Here in Heaven -sävellyksestä. Levy on niin täynnä upeaa musiikkia, etten osaa mainita mitään erikoisen huonoa siitä. Ehkä Complaints on ainoa pitkäveteinen biisi muuten lähes täydellisesti onnistuneessa levyssä. Tämä suotakoon, sillä Nomen est Omen.

Kuulin levyn ensi kerran jo 1970-luvun puolivälin jälkeen. Ostin tämän suurteoksen ensin kasettina ja myöhemmin vinyylinä 1980-luvulla. Nyt menossa on CD-painos. Tästäkin ehkä voi jo päätellä, ettei levy ole juurikaan päässyt jukeboxissani seisoskelemaan. Sparksin Kimono My House on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Ensimmäinen kuuntelukerta ei tietenkään riitä, vaan levy on suositeltavinta hankkia omaksi ja kuunnella monta kertaa. Jos se kaikesta tästä ylistyksestä huolimatta tuntuu epäonnistuneelta ostokselta, voihan sen sitten myydä käytettynä kirpparilla. Tosin tuolloin musiikkimaku on hyvin yksipuolinen, ja mikä pahinta, jos vielä väität olevasi muusikko, niin voit unohtaa tulevaisuutesi sillä alalla.