Talvella on mainio aika muistella kesän tapahtumia. Tällainen mahdollisuus syntyi taas tässä muutama päivä sitten, kun kaivoin kirjahyllystä vielä lukemattoman romaanin. Käteen tarttui Kesän varjot (Otava), jonka taiturimainen runoilija ja prosaisti Bo Carpelan julkaisi vuonna 2005. Kirja päätyi samana syksynä Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja kuinka ollakaan tuli myös valituksi palkinnon saajaksi. Palkinto oli tuolloin Carpelanin toinen, sillä hän oli saanut ensimmäisen Finlandia-palkintonsa vuonna 1993 teoksellaan Alkutuuli (Otava). Sain Kesän varjot -kirjan lahjaksi heti, kun tieto palkintovoitosta julkistettiin. Romaani jäi kuitenkin lukematta, kunnes vasta nyt ja siis seitsemän vuotta ilmestymisensä jälkeen vihdoin järjestin itselleni aikaa sen lukemiseksi.

Kesän varjot on leppoisa romaani erään Mattias Bergmarkin kesästä vuonna 1999. Hän palaa tuolloin Bergin sukukartanoon, jossa hän vietti kahdeksan ikäisenä sotakesän 1944. Kesä on jäänyt päähenkilön mieleen ja kirjan sivuilla hän kuvailee, minkälaista elämä oli tuolloin Helsingin pommituksia paossa jossakin kaukana maalla. Minun kaltaisen nuoren miehen on hieman työlästä eläytyä ajan hengen mukaiseen sotakuvaukseen enkä oikein kyennyt hahmottamaan, millaista elämä on ollut noina vaikeina ja pelon kyllästäminä aikoina. Romaani oli kuitenkin mukavaa luettavaa ja monin paikoin vanhojakin asioita alkoi muistua mieleen. Carpelanin kirjoitustyyli vaatii totuttelua, ja ensikertalaiselle kerronnan tyyli voi tuntua hakkaavalta ja nykivältä. Vaikka kirjailijoiden tyylejä ei tulisikaan vertailla, tuli Kesän varjot -teosta lukiessani tahtomattakin mieleen toisen Finlandia-palkitun, Antti Hyryn mainion Uuni-romaani. Kesän varjot on hieno kirja ja omalla tavallaan viihdyttävää luettavaa.

Carpelan, Bo

Kesän varjot

ISBN

9789511203681

Kustantaja

Kustannusosakeyhtiö Otava