Kaupunkipyörät ovat yleistyneet eri puolilla maailmaa viime vuosina. Kuka tahansa voi vuokrata pyörän lyhyttä tai pidempää matkaa varten kaupungilla olevista pyörätelineistä ja palauttaa pyörän johonkin toiseen telineeseen matkan päätyttyä. Toimintaperiaate on yksinkertainen ja käytännöllinen. Kaupunkipyörien suosio onkin ollut alusta asti suuri, ja sen voi toisinaan havaita tyhjistä pyörätelineistä. Helsingissä kaupunkipyörät ovat olleet käytössä jo jonkin aikaa. Minulle tarjoutui tilaisuus ostaa koko kesäkausi 2020 edulliseen hintaan. Sain älypuhelimeni Nordea Wallet -applikaatioon kevättalvella hyvän tarjouksen. Siinä Nordea-pankki tarjosi kahdeksan euron edut eli alennuksen Whim-kyytipalvelun normaalihinnasta. Kaupunkipyörän koko kausi maksaa normaalisti 30 euroa. Whim-applikaatiolla ostettuna kauden hinta oli lopputalvesta 24,90 euroa eli selkeästi normaalihintaa huokeampi. Tästä hinnasta sain sitten vielä Nordean 8 euron edun, joten maksoin koko kaudesta lopulta vain 16,90. Kauden hinta melkein puolittui.

Tein ensimmäisen pyörämatkan 20.4. kirpeässä kevätsäässä. Pyöräilykuntoni oli talven aikana päässyt hieman ruostumaan, sillä pyörän polkeminen tuntui hirvittävän raskaalta. Tosin myöhemmin sain selville, ettei raskas polkeminen ollutkaan kiinni minun kunnostani vaan pyörän huonosta kunnosta. Pyörien kunto vaihteli suuresti. Toisinaan alle osui pyörä, joka kulki kuin höyhen. Toisinaan sotkettavaksi valikoitui viimeisiään vetänyt rotisko. Kaupunkipyörät mielletään helposti ei-kenenkään omaisuudeksi, joten niitä kohdellaan ajoittain miten sattuu. Suosituimpien pyöräasemien telineissä roikkui usein puolittain romuttuneita fillareita, joiden satulat oli väännetty sijoiltaan ja ohjaintankojen kädensijat irrotettu.

Pyöräilykauteni ulottui huhtikuusta syyskuulle. Kaikki meni periaatteessa hyvin, joskin usein pyörien kanssa oli ongelmia. Joitakin kertoja pyörässä ei ollut kuin kaksi vaihdetta kolmen sijaan. Monta kertaa pyörän irrottaminen telineestä epäonnistui. Saatoin joutua kokeilemaan kaksi tai kolmekin eri pyörää ennen kuin lukko avautui. Usein pyörän palauttaminen epäonnistui epämääräiseen virheilmoitukseen. Jouduin kerran lukitsemaan pyörän telineen ulkopuolelle, kun se ei suostunut lukkiutumaan telineeseen. Pyörien infrastruktuuri oli ja taitaa yhä olla palvelun heikoin lenkki. Pyöräilijälle, kuten minulle jäi usein epävarmaksi, tuliko pyörä palautettua vai ei. Pyöräilykauteni päättyikin lopulta isoon ongelmatilanteeseen. Jälleen kerran pyörän palautus takkuili. Vaikka pyörän näyttöruudulla luki "Finish", sain kokea, että palautus oli kaikkea muuta kuin päättynyt. Myöhemmin päivällä huomasin älypuhelimessani ilmoituksen, että luottokortiltani oli veloitettu kaksi euroa palauttamatta jätetystä pyörästä. Luonnollisesti reklamoin heti tapauksesta ja vaadin hyvitystä. Kahden euron hyvitys tulikin vielä samana päivän, tosin pitkän ohjekirjelmän saattelemana.

Minulla oli takana jo 73 ajokertaa. Tiesin tarkoin, miten kaupunkipyöräpalvelu toimii, joten erehdyksestä ei ollut kyse. Ongelma oli jälleen kerran epämääräisesti toiminut pyöräteline ja sen epävarma teknologia. Pyöräilykauteni päättyikin lopulta tuohon ongelmatilanteeseen. Vaikka tilanne ratkesi, en enää uskaltanut nousta kaupunkipyörän satulalle, koska vaarana oli, että joudun perusteettomasti maksamaan ylimääräisiä maksuja. Mietinpä vain, miten minun olisi pitänyt toimia, jos pyörän palauttaminen ei kerta kaikkiaan olisi onnistunut lainkaan. Puolen tunnin käytön jälkeen olisi alkanut ylimääräisen maksun kertyminen. Kaupunkipyörien teknologian pitää vielä kohentua ennen kuin jälleen ryhdyn niiden käyttäjäksi. Sitä odotellessa lautailen lyhyitä matkojani mainiolla sähköpotkulaudallani.