Olin tänään varaamassa kirjaa yliopiston kirjaston verkkosivuilla. Varaaminen ei kuitenkaan onnistunut, sillä kirjastokorttini oli vanhentunut pari kuukautta sitten. Kortti on voimassa kaksi vuotta kerrallaan ja tuona aikana moni ehtii unohtaa kortin viimeisen käyttöpäivän. Näin oli käynyt minulle. Olin siis autuaan tietämätön korttini vanhentumisesta ja tietysti harmitus oli suuri, kun kirjan varaaminen epäonnistui. Onneksi kortin sai uusittua nopeasti puhelimitse. Toinen vaihtoehto olisi ollut käydä jossakin kirjaston toimipisteessä ja uusia kortti tiskillä. Epäonnekseni varausjono ehti kasvaa sinä aikana, kun odottelin kirjaston asiakaspalvelun aloittavan työt kello kymmenen aamulla. Kortin vanheneminen on ymmärrettävää. Näin passiiviset lainaajat poistuvat rekistereistä ajan mittaan kun taas aktiivisten on tehtävä jotain säilyttääkseen kirjaston palvelut itsellään.

Hieman haluaisin kuitenkin kritisoida yliopiston kirjaston kankeutta. Näinä tietotekniikan ihmeellisinä aikoina luulisi jo järjestelmien automaattisesti lähettävän sähköpostilla tai tekstiviestillä muistutuksen hyvissä ajoin ennen kortin umpeutumista. Tietenkään tämäkään palvelu ei ole pomminvarma, sillä monet vaihtavat sähköpostiosoitteitaan ja kännykkänumeroitaan toisinaan hyvinkin taajaan. Viestit saattaisivat mennä siis hylättyihin osoitteisiin, sillä kortin kahden vuoden voimassaoloajan aikana ehtii tapahtua paljon muutoksia kunkin elämässä. Jotain positiivista tästäkin episodista voi löytää. Tämä havaitsemani kankeus on vain osoitus siitä, että emme elä valmiissa maailmassa ja vielä löytyy jotain kehitettävää.