Uskollinen digikamerani hajosi kevättalvella Maltan matkallani. Peilitön järjestelmäkamerani Canon PowerShot S100 sanoi yhteistyösopimuksensa irti yllättäen ja ennalta ilmoittamatta matkani ensimmäisen kokonaisen päivän aamuna. Olin ehtinyt ottaa vain kymmenkunta valokuvaa, kun pokkarin linssi jumiutui paikoilleen. Normaalisti linssi vetäytyy kameran sisään, kun virta katkaistaan. Tällä kertaa linssisysteemi jäi kuitenkin ulos ja kameran kuvaruudulle ilmestyi "Lens error" -virheilmoitus. Mikään ei enää auttanut. Kone oli tehnyt tenän jo toistamiseen. Kyseisessä Canonin pokkarikamerassa on valmistajan oman ilmoituksen mukaan tyyppivika. Ensimmäisen kerran vika ilmeni kamerassani jo takuuaikana, ja tuolloin vika korjattiin. Toistamiseen Canon ei enää omaa virhettään suostunut ilmaiseksi korjaamaan, vaikka firman nettisivuilla näin luvattiin.

En jäänyt suremaan kohtaloani. Ostin Rajalan kameraliikkeestä tutun ja tunnetun Nikon-järjestelmäkameran. Päädyin D5300-malliin, jolla olen nyt ottanut valokuvia jo ihan reippaanpuoleisen määrän. Onhan tämä Nikon tietysti paljon isokokoisempi kuin hajonnut taskukamerani, mutta sain käytännössä melkein samalla hinnalla laadukkaan ja toivottavasti luotettavan järjestelmäkameran. Canonin kamerani sen sijaan oli päätyä romunkeräykseen. Ajattelin kuitenkin ennen kierrätystä kokeilla onneani ja laitoin hylyn viime sunnuntaina myyntiin Huuto.net-nettihuutokauppaan. Kerroin rehellisesti, että kyseessä on viallinen eli rikkinäinen tavara, ja tarjosin laitetta latureineen ja akkuineen varaosiksi tai tee-se-itse-korjaajalle. Pyyntihintani oli kymmenen euroa. Reilun puolen tunnin kuluttua rakkine oli myyty. Ostaja maksoi kaupat heti, enkä itsekään aikaillut, vaan laitoin paketin samoin tein postiin vielä samana päivänä. Sanotaanpa postin kulkunopeudesta mitä tahansa, mutta ostaja sai paketin tänään tiistaina eli vain noin kahden vuorokauden kuluessa.

Postitusprosessia helpotti rutkasti postin jokin aikaa sitten lanseeraama Helposti-koodi. Maksoin nimittäin lähetykseni postimaksun kotona netissä ja sain siinä yhteydessä koodin, jonka kirjoitin sille varattuun tarralappuun. Tarroja posti oli jakanut viime syksynä koteihin, joten niitä minulla oli yksi vielä tallella. Helposti-kooditarran teippasin paketin päälle ja vein lähetyksen lähimpään pakettiautomaattiin. Automaatin luukku avautui arvatenkin Helposti-koodilla. Pakettien lähettäminen ei voisi olla enää juurikaan helpompaa. Näin siis päättyi kameratapaukseni, jonka viimeinen näytös meni todella mallikkaasti ja vieläpä ilman kenraaliharjoitusta.