Turkulainen Kaamos-yhtye vaikutti suomalaisen kevyen musiikin saralla 1970-luvulla. Yhtyeen musiikkityyli painottuu enemmän progressiivisen genren puolelle. Kaamos teki vain yhden pitkäsoiton, joka julkaistiin vuonna 1977. Ostin ensimmäisten joukossa historiallisen äänitteen, tosin C-kasettina. Ikäväkseni kasetti kului aikojen saatossa eikä siitä tahtonut saada enää mitään irti viime vuosina. Etsin pitkään korvaavaa mediaa eli bändin LP-levyä. Kerran sain tarjouksen eräästä keräilyharvinaisuuksia myyvästä liikkeestä, jossa levy oli myynnissä sadan euron hintaan. Pidin hintapyyntöä korkeana ja päätin vielä jatkaa etsimistä. Vuodet kuluivat.
Viime sunnuntaina ajattelin jälleen katsoa Huuto.netin tarjontaa. Päähäni vain pälkähti, että juuri nyt pitäisi etsiä Kaamoksen levyä huutokaupasta. Olen vuosien mittaan aika ajoin tarkistanut, josko netissä olisi myynnissä tämä kovasti himoitsemani albumi. Kyseessä on melko harvinainen äänite Suomessa, ja se luokitellaankin jo keräilyharvinaisuudeksi. Viikko sitten minua kuitenkin onnisti. Levy oli kuin olikin myynnissä ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. En tiedä, mikä telepaattinen ajatus päässäni kävi tuona sunnuntai-iltana, mutta jokin sisälläni käski minua vierailemaan huutokaupassa. Sain levyn 55 eurolla, ja se saapui hyvässä kunnossa postitse kotiini muutama päivä sitten.
Kaamoksen Deeds And Talks -levy kuuluu lähtemättömänä osana nuoruuteeni. Moni asia yhdistää minut tähän albumiin. Pelkästään julkaisuvuosi 1977 on jo sinänsä tärkeä, sillä olin vain joitakin vuosia aikaisemmin aloittanut rumpujensoiton harrastuksen. Harrastus tarvitsi myös rummut, joten ne ostettiin paikallisesta turkulaisesta Soitin-Laineen liikkeestä. Ystävällinen ja ammattitaitoinen myyjä Johnny Gustafsson myi minulle käytetyt siniset Pearl-rummut helmiäispinnoitteella. Perussetti antoi erinomaisen lähtölaukauksen nyt jo yli 30 vuotta kestäneelle harrastukselle. Sittemmin minusta tuli vakioasiakas ja keskustelimme musiikista ja rumpujen soitosta moneen otteeseen Johnnyn kanssa. Sain tuolloin tietää, että bändi, jossa Johnny soitti, oli tekemässä älppäriä. Kun levy lopulta ilmestyi, oli luonnollista, että ostin sen. Halusin kovasti kuulla, miten puolittain idolikseni noussut rumpali suoriutuisi projektissaan.
Levy sai minut pauloihinsa jo ensimmäisillä tahdeilla. Kuulemani musiikki oli uskomattoman upeaa ja kerta kaikkiaan mielettömän hyvää! Älppäri (tai oikeastaan se kasetti) oli pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan. En yksinkertaisesti voinut lopettaa. Tuskin maltoin odottaa, kunnes Suit-Case jälleen tulisi vastaan. Se on ehdottomasti koko levyn paras kappale, jos levyltä nyt ylipäätään pitää jokin raita nostaa muiden yläpuolelle. Kohokohtana voisin pitää Kaamoksen keikkaa Turun Puolalanpuistossa. Keikka oli tietenkin järisyttävän upea ja nosti kylmät väreet moneen kertaan. Älppärin sisäkannessa on jopa valokuva tuosta keikasta, jota siis itsekin olin todistamassa. Olen kuunnellut paljon erilaista musiikkia. Tyylilajit ovat vaihdelleet iskelmistä klassiseen ja rokista progeen. Yhä edelleen Kaamos on yksi parhaimmista suomalaisista bändeistä eikä pelkästään vain sen takia, että se oli turkulainen, vaan heidän ällistyttävän upean musiikkinsa vuoksi.
Deeds And Talks
Minulla on joskus ollut vaikeuksia nimetä paras kuulemani äänilevy. Sen nimeäminen on yhä vaikeaa, sillä niin moni älppäri kamppailee sijoituksesta parhaana levytyksenä. En haluaisi nytkään nimetä sitä, sillä minulla on vielä kuulematta niin paljon hyvää musiikkia. Kuulemistani levyistä turkulaisen Kaamos-yhtyeen Deeds And Talks on ehdottomasti aivan kärkisijoilla. Se on ehkä paras suomalainen progressiivisen musiikin albumi, vaikka Suomessa on tehty paljon muutakin hyvää musiikkia tässä genressä. Bändissä soittivat aikansa nimekkäät muusikot. Rummuissa oli Johnny Gustafsson ja bassossa Jakke Leivo. Kosketinsoittimia soitti Kyösti Laihi ja virtuoosinomaisena kitaristina esiintyi Ilpo Murtojärvi.
Deeds And Talks -levyn musiikin on säveltänyt Ilpo Murtojärvi. Hän on myöhemmin tullut tutuksi monille suomalaisille eri kokoonpanoissa ja tunnettujen artistien taustamuusikkona. Murtojärvi on erittäin taitava kitaristi. Hänen taitojaan pääsee ihaileman erityisesti Kaamoksen levyllä. Sanat älppärin kappaleisiin on kirjoittanut Jocke Sumelius. Albumi äänitettiin Finnlevyn studiolla Helsingissä elo-syyskuussa 1977. Upean levykannen on piirtänyt Tapio Kinnunen. Ehkä kaikkein erikoisin yksityiskohta liittyy levyn tuotantoon. Älppäri on nimittäin tuotettu M&T-tuotannolle. Kirjaimet M ja T tulevat turkulaisen duon Matin ja Tepon nimistä.
Strife [4:31]
Biisi alkaa houkuttelevasti ja ensimmäiset sanat mainitsevat upean älppärin nimen. Strife on monipuolisesti kirjava erilaisine osineen ja rytmeineen. Paikoittain jopa hieman synkähkö kappale saa kuitenkin piristystä aina välillä, kun osat vaihtuvat leppeämpään kertovaan osaan. Tästä kappaleesta on vaikeaa sanoa, onko se melodista rokkia vai osaavien ja taitavien muusikoiden temmellyskenttä, joka laskee kuulijan kohta alkavaan progressiiviseen musiikkimaailmaan.
Are You Turning [5:48]
Pehmeästi alkava kappale muuttuu pian kaihoisaksi. Valittava kitarasoolo aivan biisin alussa vaihtuu reippaaksi rytmiksi, jonka jälkeen seuraa erikoinen klassiseen musiikkiin viittaava sävelen vaihtokuvio. Levyn monet kappaleet ovat täynnä pieniä yksityiskohtia eikä Are You Turning tee tässä poikkeusta. Kappaleen loppupuoli on hieman melankolinen, mutta säilyttää tunnelmallisuutensa loppuun asti.
Delightful [3:31]
Delightful on reippaan monipuolinen ja täynnä mielenkiintoisia rumpufillejä. Alati vaihtuvat kuviot, melodiset syntikkasoinnut ja jälleen kerran barokinomainen osio kuljettavat kuulijaa läpi erikoisen taideteoksen. Biisin lopussa on levyn ainoa pieni rumpuosio, jossa rummut pääsevät pintaan vain hetkeksi. Lyhyt, mutta sitäkin monimutkaisempi kuvio jää varmasti mieleen.
Barokki [3:32]
Levyn ainoa instrumentaalibiisi on myös nimetty muista poikkeavasti. Englanninkielisen nimen sijaan se on saanut kotimaisesti kalskahtavan asun. Tämä on jälleen kerran yksi niistä lukemattomista yksityiskohdista, joita levyltä löytää yhä uudelleen ja uudelleen. Nimensä mukaisesti Barokki on erästä kaukaista aikakautta kuvaava pieni musiikillinen kokonaisuus. Tätä kuunnellessaan voi tunnelmoida niin salonkitansseja kuin hieman rokahtavampaakin näytettä klassiseen musiikkiin kallellaan olevasta kappaleesta.
Isabelle Dandelion [3:12]
Ilpo Murtojärvi on eittämättä yksi aikamme nerokkaimmista säveltäjistä. Kun on kerran kuullut Isabelle Dandelion -kappaleen, on sen jälkeen pakko nöyränä antaa hänelle tämä kunnianosoitus. Erittäin kaihoisa ja taas melankolian sävyttämä rakkauslaulu on upea balladi muuten niin täyteläisen levyn keskellä. Mikä onkaan hienompaa päättää vinyylin A-puoli kuin antaa pamauttaa taivaalle tällainen helmi?
Moment (Now) [6:40]
Kaamoksen ensilevyn B-puoli alkaa lupaavasti. Moment on ehdottomasti mieltymyslistallani sijalla kaksi, mikäli levyn biisit halutaan rankata johonkin paremmuusjärjestykseen. Vauhdikkaan alun jälkeen on pitkän ja hartaan sooloilun vuoro. Rytmiryhmä pitää kurinalaista järjestystä järkähtämällä sillä aikaa kun kosketinsoittimet ja kitara vuorottelevat ja soittavat toisiaan kilvan suohon. Voittaja jää epäselväksi, kun meno jatkuu jälleen siitä, mihin se ennen sooloja jäi.
When Shall We Know [3:36]
Levyn ehkä popahtavin ja funkahtavin kappale jää kahden erinomaisen kappaleen väliin. Oikeastaan biisi on juuri sopivan raikas sitä edeltävän tumman hetken jälkeen. Se pohjustaa myös sopivasti seuraavana tulevaa lyhyttä minisinfoniaa. When Shall We Know on helppoa kuunneltavaa ja sopii leppoisana kappaleena kaikenlaisista musiikkinautinnoista pitäville.
Suit-Case [8:33]
Kaamoksen musiikki on luonteeltaan progressiivista rokkia. Levyn B-puoli päättyy genreä hyvin edustavaan Suit-Case -raitaan. Mielestäni tämä kappale on levyn paras biisi. Siinä kulminoituu kaikki levyn muut kappaleet, ja osiltaan monesti vaihtelevana se pitää mielenkiintoa yllä pitkään. Biisi alkaa pitkällä introlla. Sen tehtävänä on herättää mielenkiinto ja nostaa kuulijan jännitystä kohti loppuhuipennusta. Ennen kuin tämä kahdeksan ja puoli minuuttia pitkä soitto on päättynyt, kuulijaa kuljetetaan läpi melodisen mini-rock-sinfonian. Alkulämmittelyn jälkeen alkaa sanoitettu osuus. Sanottavaa ei ole paljon, mutta sen puutetta korvaakin sitten sitäkin vauhdikkaampi soolo-osuus. Kappale on täynnä erikoisia nyansseja. Rumpukompin iskurytmin vaihtuminen siellä täällä on vain yksi erikoisuus ja kertoo omalla tavallaan bändin perfektionismia tavoittelevasta pedantista työskentelystä.
Varsinainen ilotulitus alkaa vasta noin kuuden minuutin jammailun jälkeen. Kappale ikään kuin ensin päättyy, ja taustalle jää soimaan vain pieni helinä komppipellistä ja kosketinsoittimista. Soolo-osuus on kuin Valkyyrian ratsastus Lapin revontulilla. Voin hyvin kuvitella Jääprinssin ohjastavan porovaljakkoa kohti kaamosta keihästään kantaen. Reen jalakset iskevät kipinöitä ja huimat käännökset kuvaavat syntikan ja kitaran vuoropuhelua. Soolossa vuorottelevat Murtojärven taiturimainen kitarointi ja Laihin vastaukset koskettimilla. Sooloilottelu on kuin kaksintaistelu. Se kuvastaa revontulien loimua ja kaamoksen rimpuilua Jääprinssin mukanaan tuomaa auringonnousua vastaan. Taustalla soivat bassokuviot ja kitarariffit tukevat jämäkästi tätä Lapponian ylistystä. Biisin lopputahdit ovat kuin sinfoniaorkesterin päätöksestä. Loppu tulee vääjäämättä ja lopulta kuin seinään. Eräs suomalaisen kevyen musiikin parhaimmistoa saa näin arvoisensa päätöksen. Kaamos-yhtyeen ensilevyn Deeds And Talks kuunteleminen on unohtumaton kokemus.
Deeds And Talks
Kaamos
- Strife
- Are You Turning
- Delightful
- Barokki
- Isabelle Dandelion
- Moment (Now)
- When Shall We Know
- Suit-Case