Käväisin kaupungilla töiden jälkeen. Kauppojen ovet kävivät vinhaan aivan kuin mistään talouden taantumasta ei olisi ollut tietoakaan. Kaikilla tuntui olevan mielessä vain lähestyvä joulu ja arkiset murheet oli haluttu unohtaa ainakin hetkeksi. Viimeiset jouluostokset oli kauppakassien lukumäärästä päätellen tehty. Yksi jos toinenkin kantoi ellei useampaa niin ainakin yhtä tyylikästä kantokassia ulos jostakin yhtä tyylikkäästä trendikaupasta. Kukaan ei ollut köyhä eikä kipeä ja lähimmäisen muistamiseksi jouluaattona oli satsattu pieni omaisuus.

Väentungos Helsingin keskustan kaupoissa oli myös melkoinen. Omaa osaansa kärkkyivät myös monet kerjäläiset, jotka olivat ulottautuneet jo keskemmälle jalkakäytävää. Aiemmin nämä ulkomaanelävät ovat tyytyneet seinänvierustoihin, mutta koulutettuina anelijoina hekin tietävät, että joulun alla monilla on kukkaron nyörit höllässä. Kaukaa jo näki maassa istuvien möykkyjen hiljaisen huojunnan. Käsi kurkotti ihmisvilinän jalkojen keskellä. Välillä poloisen näköistä kerjuupurkkia kopisteltiin. Sinne oli joku heittänyt lantin tai pari. Näin viikko sitten, miten aivan perussuomalaiselta näyttänyt eläkeläismies antoi vähistä eläkevaroistaan roposen eräälle ammattikerjääjälle. Vähänpä nämäkin köyhyyttään usein valittavat eläkeläiset tietävät maailman menosta. Ukkoparka ajatteli tekevänsä päivän hyvän työn, kun auttoi rumaksi maskeerattua kerjääjää.

Joulu tulee toisaalta kaikille maallisesta mammonasta tai elinoloista huolimatta. Se on sellainen aika, joka katsotaan kalenterista, ja se on tuleva tahdoimmepa sitä tai emme. Joulu tietää rahanmenoa vanhemmille ja ilonkiljahduksia lapsille. Toivotaan nyt kuitenkin, että huominen jouluaatto ja sitä seuraavat joulupäivät ovat yhtäläisiä ja yltäkylläisiä kaikille. Lopuksi pitää myös muistaa, että jokainen valitsee oman osansa, ainakin täällä Suomessa. Ketään ei ehdoin tahdoin jätetä kerjuulle tai heitteille tällaisessa hyvinvointivaltiossa kuin missä me elämme.