Massiivinen ilmastokokous alkoi Kööpenhaminassa maanantaina. Lähes 200 maata osallistuu kokoukseen, jossa yritetään löytää sopu ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja jopa pysäyttämiseksi. Ihmiskuntaa on viime vuosina koetellut ilmastomuutokseksi luonnehdittu käänne luonnon tasapainossa. Tulvat, kuivuudet ja huolestuttavasti voimistuneet luonnonvoimat ovat olleet uutisotsikoissa jo pitkään. Selvät muutokset ympäristössä on pistetty niin sanotun ilmastomuutoksen tiliin. Seuraavan kahden viikon aikana on tarkoitus neuvotella toimista, joilla näitä ilmiöitä voidaan jatkossa torjua.
Ilmastomuutoksen syistä osan katsotaan lankeavan ihmisen itsensä aiheuttamiksi. Vuosikymmeniä jatkuneet huolettomat päästöt taivaan tuuliin ovat tehneet tehtävänsä. Toisaalta ilmaston aiemmista muutoksista ei ole tarkkoja tietoja, joten emme välttämättä tiedä, miten ilmasto on muuttunut vuosituhansien aikana. Nyt käsillä oleva ilmastomuutos voikin olla vain aivan tavallinen luonnon kiertokulkuun liittyvä vaihe, joka palautuu ennen pitkään nykyihmisen tuntemiin mittoihin. Ilmastokokouksen tavoitteet ovat kuitenkin hyvät. Päästöjä on vähennettävä ja energiaa säästettävä. Tätä tavoitetta vasten Kööpenhaminan ilmastokokous kymmentuhatpäisellä osanottajajoukolla on vähintäänkin kyseenalainen ellei peräti absurdi.
Käynnistyneellä ilmastokokouksella olisi ollut oiva tilaisuus näyttää maailmalle esimerkkiä ja vähentää päästöjä sekä säästää energiaa omilla toimillaan. Kymmenien tuhansien osanottajien rahtaaminen ympäri maailmaa on henkilökuljetusliikenteelle business, mutta isku vasten luonnon kasvoja. Sadat ja taas sadat lentokoneet kuljettavat kokousvieraita maailman ääristä mennen tullen. Päästöjen vähentämisestä ei ole tietoakaan puhumattakaan energian säästämisestä. Kokous olisi pitänyt järjestää virtuaalisena nykyaikaisia viestintävälineitä hyödyntäen. Ongelmaksi olisi tietysti tullut aikaerot eri puolilla maapalloa. Samaan aikaan kun Pohjolassa herätään aamun sarastukseen, ovat läntisellä pallonpuoliskolla ihmiset vasta menossa nukkumaan. Yhteisen ajan löytämisestä olisi tullut haastavaa eivätkä tietoliikenneyhteydetkään ole kaikkialla maailmassa yhtäläisiä.
Ongelmia on siis joka lähtöön. Vaikka nykyisenkaltainen joukko-osallistuminen kuulostaa kaksinaamaiselta, ei siltä liene voida välttyäkään. Jos tällä uhrauksella lopulta saadaan ilmastomuutoksen torjumisen kannalta suotuisia päätöksiä aikaiseksi, voidaan Kööpenhaminan kokouksen tarpeellisuutta puolustella. Maailman katseet ovat nyt näissä viisaissa ihmisissä, jotka ovat kokoontuneet pohtimaan ihmiskuntaa koettelevia kysymyksiä.