Suomen Vuokranantajien perinteinen joulutilaisuus pidettiin jälleen Helsingissä viime maanantaina. Kutsuvierastilaisuus oli järjestetty Tennispalatsin elokuvateatteriin, jonka isossa Scape-salissa monisatapäiselle vuokranantajajoukolle näytettiin uutuuselokuva Idän pikajunan arvoitus. Leffa pohjautuu Agatha Christien (1890-1976) samannimiseen vuonna 1934 ilmestyneeseen rikosromaaniin, jota tätä nykyään pidetään dekkarikirjallisuuden klassikkoteoksena. Romaanin pääosassa häärää mestarietsivä Hercule Poirot ja tapahtumat on sijoitettu Istanbulista Pariisiin matkaavaan idän pikajunaan. Tarina on filmatisoitu moneen kertaan, mikä saakin ihmettelemään, miksi tämä elokuva on tehty. Ensimmäisen kerran romaani päätyi sellofaanille vuonna 1974. Sittemmin seikkailusta on tehty useita sovituksia 2000-luvulla niin leffoina kuin televisioelokuvinakin.

Elokuvaan oli marssitettu kourallinen nimekkäitä näyttelijöitä. Näiden joukossa nähdään mm. Johnny Depp, Judi Dench ja Michelle Pfeiffer. Taisin olla jo valmiiksi hieman väsynyt, kun menin elokuviin. Nukahdin nimittäin jossakin välissä pitkäveteisesti edenneeseen juoneen, mutta heräsin yllättävään kovaan ryskeeseen. Tunsin juonen entuudestaan, sillä televisiossa oli hiljattain esitetty David Suchetin tähdittämä vuonna 2010 valmistunut kaksituntinen Hercule Poirot -filmi samasta aiheesta. Uutuusfilmiin oli sijoitettu muutamia koomisia kohtauksia, joista ehkä mieleenpainuvin nähdään aivan lopussa, kun Poirot kertoo loppupäätelmänsä. Kaksitoistahenkinen konnajoukko on koottu pitkän pöydän taakse kuulemaan maallinen tuomionsa. Asetelma on kuin Viimeinen ehtoollinen -taulusta ja saa hymyn suupieliin. Uusin Idän pikajunan arvoitus on elokuva, johon tuskin ostaisin leffalippua, mutta jonka voisin katsoa televisiosta, jos sieltä ei tule mitään muuta katsottavaa.