Hullut päivät

Mieleen muistui tässä päivänä eräänä Suomi-rockin legendaarinen kokoonpano Hurriganes. Itse asiassa assosiaationi saivat alkunsa kertoessani erästä tositarinaa George Gershwinin (1898-1937) Sinisestä rapsodiasta. Muistikuvilleni antoi lisäpontta televisiohaastattelu, jossa eräs muusikko tunnusti englanninkielen taitonsa muistuttaneen Hurriganes-rumpali Remu Aaltosen vastaavia avuja. Kuten tavallista jälleen kerran alustukseni venyi pitkäksi, koska tarinoitteni seuraaminen ja ymmärtäminen vaatii perusteellisen taustoituksen. Muistelojeni seurauksena päässäni alkoi soida muutama tuttu Ganes-biisi ja niinpä kaivoin esille jo hieman pölyttyneeksi päässeet äänilevyt.

Hurriganes: Crazy Days

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin tulee tänä vuonna muutaman kuukauden kuluttua kuluneeksi 40 vuotta Hurriganes-yhtyeen kolmannen albumin Crazy Days -levyn julkaisemisesta vuonna 1975. Bändillä oli siis Hullut päivät jo yli kymmenen vuotta ennen erään tavarataloketjun tunnettua myyntikarnevaalia. Älppäri kyllä villitsi ilmestyessään levymyynnin niin, että timanttilevyyn tarvittava 50 000 kappaleen myynti saavutettiin vuotta aikaisemmin ilmestyneen Roadrunner-levyn tavoin. Crazy Days jaksoi keikkua listaykkösenä kolme kuukautta. Älppäri on yhtyeen historiassa sikäli merkityksellinen, että aiemmin keväällä 1975 aikanaan Suomen arvostetuimpiin kitaristeihin lukeutunut Albert Järvinen (1950-1991) oli lähtenyt omille teilleen ja hänen tilalleen tuli nuori lahjakkuus Ile Kallio.

Crazy Days -pitkäsoiton musiikkityyli jatkaa Hurriganesin kovaa rock-linjaa. Joidenkin mielestä levyn tyyli oli tosin muuttunut hieman popahtavammaksi, mutta sehän ei menoa haitannut eikä juurikaan järkyttänyt vannoutuneita faneja. Itse seurasin nuorena teininä bändin vaiheita hyvin tarkkaan jo siksikin, että harrastin jo noihin aikoihin musiikkia intensiivisesti. Albuminen ilmestyminen oli iso tapahtuma. Olihan Hurriganes maamme tunnetuin rock-yhtye, ja edellisestä levystä oli kulunut jo vuosi. Vuosikymmenten jälkeenkin Crazy Days kuulostaa yhä toimivalta ja menevältä musiikilta. Kiekon musiikkia pitää kuitenkin kuunnella ottamalla huomioon bändin tyyli, joka oli tarkoituksella yksinkertaista kolmisointurockia. Älppäriä on yhä hyvin saatavilla niin CD-levynä kuin vinyylinäkin ja tietysti myös digitaalisena Spotify-suoratoistona.

Julkaistu tiistaina 1.9.2015 klo 18:40 Musiikki-luokassa avainsanoilla historia ja musiikki.

Edellinen
Sibelius-festivaali
Seuraava
Salaperäinen postilähetys
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä