Tällaisena helteisenä päivänä oli hyvä ottaa sunnuntaipäiväkävelynsä suunnaksi Linnanmäki. Ulkona oli kieltämättä tukalan kuumaa ja varjopaikkoja sai etsiä tuon tuostakin. Huvipuisto ei suinkaan helpottanut hikoilua, päinvastoin. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta suoraan niskaan. Lämpömittari näyttikin ruhtinaalliset 27 astetta, joten kesä sen kuin vain jatkuu. Ja hyvä niin, sillä syksyn harmautta ja talven kylmyyttä saakin sitten ihan riittämiin. On vaikea sanoa, ovatko kesät tästä sen kummemmin lämmenneet viimeisten parin vuosikymmenen aikana vai onko kyseessä vain normaali yleismaailmallinen muutos säätilassa. Kuumia kesiä kun on ollut ennenkin. Esimerkiksi heinäkuun 9. päivänä vuonna 1914 mitattiin Turussa kaikkien aikojen lämpöennätys 35,9 astetta.

Linnanmäki on mainio paikka viettää sunnuntaipäivää. Sisälle pääsee ilmaiseksi eikä laitteissa tarvitse riekkua. Jo pelkästään patikointi huvipuistossa nostaa mielialaa ja kohottaa tunnelmaa. Tänään huvipuistossa oli oudon vähän yleisöä. Liekö kävijäkatoon syynä kesälomakauden päättyminen vaiko muut kesän riennot? Tilaa oli nyt käyskennellä alueella ja katsella lasten ja vähän varttuneempienkin huvittelua. Olen toki itsekin aikoinaan ajanut kaikissa laitteissa, mutta tällä kertaa ajattelin vain kävellä puiston läpi pääportilta eteläportille. Siinä välissä pistäydyin snagarilla ja söin hodarin. Jonottaa ei tarvinnut, sillä tilaa riitti ja tiski oli tyhjä. Ehkäpä Lintsille kannattaakin jatkossa mennä aina näin loppukesästä välttääkseen ruuhkat ja loputtoman pitkiltä tuntuvat jonot.