Vuodenvaihde on usein merkki hinnankorotuksista. Kuluttajat taitavat olla jo tottuneita vuodenvaihteessa pyöriviin uutisiin, joissa kerrotaan hintojen korotuksista eri sektoreilla. Varmimmin nousevat junalippujen hinnat tammikuussa. Matkalippujen hinnankorotuksista heti alkuvuodesta on oikeastaan tullut perinne. Itse olen jo vuosia ostanut Helsingin joukkoliikenteen kausikortin vain joulukuun toiseksi viimeiseen päivään asti. Viimeisenä päivänä kannattaa nimittäin ostaa koko seuraavan vuoden kausikortti vanhaan hintaan. Erään laskelman mukaan näin säästyisi toistakymmentä euroa vuositasolla, joka sekin on ihan mukava säästö. Äkkiseltään säästö tuntuu kovin pieneltä summalta, mutta sillä maksaa jo esimerkiksi yhden parturikäynnin.
Luin sattumalta erään aikakauslehden toimitusehtoja. Nämähän ovat niitä tekstejä, jotka yleensä painetaan mahdollisimman pienellä präntillä jonnekin lehden loppuosaan sivun alalaitaan. Pieni kirjasinkoko ei ole suinkaan merkki siitä, että näitä tietoja jotenkin haluttaisiin vähätellä tai jopa pimittää. Pienellä koolla säästetään arvokasta tilaa lehden sivuilla, sillä säästynyt tila voidaan myydä mainoksille tai käyttää toimituksellista materiaalia varten. Sanatarkasti toimitusehdoissa sanotaan näin: "...Laista, asetuksista tai viranomaisten toimenpiteistä aiheutuvat kustannustenlisäykset korottavat hintoja vastaavasti..." Erityisesti panin merkille, että toimitusehdoissa mainitaan vain kustannusten lisäykset ja hintojen korotukset ja että syykin moiseen vieritetään kolmannelle osapuolelle eli tässä tapauksessa julkishallinnolle.
Yhteiskunnan toimeenpanevat elimet eli näin kansanomaisesti sanottuna viranomaiset toteuttavat lainsäätäjän tahtoa. Me kansalaiset valitsemme määräajoin edustajamme lainsäädäntötyöhön. Viranomaiset eivät siis (ainakaan periaatteessa) päätä mielivaltaisesti hinnoista, vaan hintojen muutokset, niin korotukset kuin alennuksetkin, perustuvat tyypillisesti johonkin lakipykälään. Yksityisellä sektorilla eli yrityksissä hinnoittelu on puolestaan melkoisenkin vapaata, ja sitä säätelevät periaatteessa vain kilpailumekanismit, esimerkiksi kysynnän ja tarjonnan laki. Viranomaisten toimenpiteisiin kuuluvat osaltaan hintoihin vaikuttavien verojen ja muiden yhteiskunnallisten maksujen perintä. Esimerkiksi kuluttajahinnat sisältävät lähes poikkeuksetta arvonlisäveron. Veron suuruus määräytyy tuotteen tai palvelun luonteen mukaan.
Vuoden alussa astui voimaan uusi kokeilu, jossa parturi- ja kampaamoliikkeiden sekä eräiden muiden käsityövaltaisten pienten ammatinharjoittajien palveluista perittävä arvonlisävero alenee 22 prosentista kahdeksaan prosenttiin. Vuodenvaihde ei siis aina välttämättä merkitse hintojen korotuksia. Myös päinvastaisia ilmiöitä on havaittavissa aika ajoin. Viikon kuluessa on käynyt jo selville, etteivät läheskään kaikki liikkeet ole siirtäneet tai siirtämässä veronalennusta kuluttajahintoihin vaan käyttävät veroedun itse. Käytännössä tämä merkitsee yrittäjien ansiotonta katteiden kasvua. Harva asiakas tosin on tietoinen muuttuneesta verokannasta eikä näin välttämättä osaa arvioida palvelujen hinnoitteluperusteita.
Palaan edellä mainitsemaani erään aikakauslehden toimitusehtoihin ja huomauttaisin, ettei kyseinen lehti lupaa ehdoissaan alentaa hintoja viranomaisten toimenpiteiden seurauksena. Tämän voisi tulkita siten, etteivät hinnat laske, vaikka niistä perittävä arvonlisävero laskisikin. Lehden toimitusehdoissa käsitellään vain sellainen tilanne, jossa hinnat nousevat. Hintojen nousu on niin tavallinen ilmiö nyky-yhteiskunnassamme, ettei monikaan enää tule edes ajatelleeksi, että hinnat saattavat joskus myös laskea. Kuluttajien onkin siis syytä olla valppaina ja tarkkailla yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Kaikkia perusteettomia hinnankorotuksia ei tarvitse hyväksyä. Tämä koskee myös tilannetta, jossa hinnat säilyvät ennallaan, vaikka hinnoitteluperusteet mahdollistaisivatkin niiden alentamisen.