Minun lapsuudessani joitakin vuosia taaksepäin kirjojen ja lehtien sivut menivät ahkeran käytön ja selailun tuloksena hiirenkorville. Ilmaisulla tarkoitetaan sivun kulmien taittumista tai käpristymistä kovan käytön seurauksena. Sivu on tyypillisesti hiirenkorvalla myös siksi, että lukija on tieten tahtoen taittanut sen kirjanmerkiksi. Tänään sain tosin kuulla, että hiirenkorvalla-ilmaisu on väärä, vaikkakin melko laajalti käytetty. Pienimuotoisessa ja lyhyessä keskustelussa ilmeni, että oikeammin pitäisi sanoa sivujen olevan koirankorvilla. Aloin myöhemmin illalla pohtia keskustelua ja halusin tietää, kumpi on lopulta oikea ilmaisu. Vastauksen hakemisessa tukeuduin heti tietysti kaikkitietävään Kielitoimiston sanakirjaan, josta löytyi selitys molemmille yhdyssanoille. Hiirenkorva on vasta puhjenneen puun, varsinkin koivun, tai pensaan lehti. Juuri näinä aikoina keväällä sanotaan esimerkiksi, että koivu on hiirenkorvalla tai että koivu tulee hiirenkorvalle. Koirankorva puolestaan syntyy, kun kirjan lehden kulma on taittunut tai käppyrässä.

Sanakirja ei tunnista hiirenkorvaa taitetuksi sivun kulmaksi. Seuraavaksi etsin vastausta nykysuomen etymologisesta sanakirjasta, mutta sieltä löytyi selityksiä vain kantasanoille hiiri, koira ja korva mutta ei yhdyssanoille hiirenkorva ja koirankorva. Mielenkiinnosta aloin etsiä vastauksia minua askarruttaneeseen kysymykseen myös netistä, vaikka netissä oleviin tuloksiin ei juuri ole luottamista, elleivät ne ole jonkun tunnetun instituution tuottamia. Kysely Google-hakukoneella sanoilla "sivut ovat hiirenkorvilla" tuotti 31 hakutulosta. Vastaava kysely sanoilla "sivut ovat koirankorvilla" tuotti vain viisi tulosta. Voisiko tästä päätellä, että hiirenkorvalliset sivut ovat yleisempiä kuin koirankorvalliset? En alkanut analysoida hakutuloksia, mutta vilkaisu tulossivuilla olleisiin riveihin antoi ymmärtää, että hiirenkorvista puhuttiin yleisesti vanhojen ja käytettyjen painotuotteiden kunnon arvioinnissa. Lopullista ratkaisua siihen, kumpi on oikeampi tapa ilmaista kulunutta ja taittunutta sivun kulmaa en siis pikaisella etsimisellä löytänyt. Päivän keskusteluissa epäiltiin, että näiden kahden eri ilmaisun takana voisi olla esimerkiksi alueellinen murreperinne.