Hihastimet

Hihastin
Kuva
Matti Mattila

Ennen vanhaan pukeutuminen on hyvin käytännöllistä. Kaikille vaatekappaleille löytyi tarvetta. Vanhoista valokuvista ja elokuvista voimme usein bongata erikoisia pukeutumistyylejä ja erityisesti kummallisia pukeutumiseen liittyviä yksityiskohtia. Miehillä saattoi usein nähdä säärystimet ja jopa sukkanauhat, sillä kuminauhalliset sukat eivät olleet kovin yleisiä vielä 1900-luvun alussa. Toimistotyöntekijöillä ja lehtitoimittajilla oli paidan hihoja suojaavat irtosuojukset, jotka olisivat yhä edelleen kätevät, sillä hihansuut likaantuvat nopeasti. Miesten paidat olivat aikoinaan hyvin ilmavia. Kankaassa ei säästelty ja niinpä hihoistakin saattoi tulla pidemmät kuin omistajansa käsivarret. Hihansuut taitettiin tuplamansetiksi ja kiinnitettiin mansettinapeilla. Jotta hihat eivät olisi roikkuneet pikkutakin alta, pujotettiin hauiksen kohdalle hihan ympärille hihastimet eli hihankannattimet. Hihastin piti paidan hihat juuri sopivan korkealla riippumatta siitä, miten pitkät ne olivat.

Hihankannatin oli tyypillisesti silkistä valmistettu ohut ja kapea nauha, jonka pituus säädettiin sopivaksi ja kiristettiin käsivarren ympäri. Myöhemmin markkinoille on tullut myös kuminauhasta valmistettuja hihastimia, joiden pituutta voi niin ikään säätää ja lukita itselleen sopivaksi. Vaikka hihastimet (englanniksi sleeve garters) eivät enää kuulukaan arkipäiväiseen miesten pukeutumiseen, ovat ne edelleen käyttökelpoisia. Mikäli sattuu ostamaan liian ison paidan, voi hihojen pituutta säätää hihastimella. Hihastimia voi ostaa monista miesten pukeutumiseen erikoistuneista liikkeistä muutamalla eurolla.

Julkaistu sunnuntaina 21.9.2008 klo 13:41 avainsanalla pukeutuminen.

Edellinen
James Bond -ensyklopedia
Seuraava
Autoton päivä
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä